: d e m o t :

APOSTATE: "Flight of the Halcoyon", '99 (9.8.99)
Tämän demo nauhan on julkaissut AURORA PRODUCTIONin päämies Mikko Oksanen ja kuunnellessani äänitettä huomasin syyn miksi: APOSTATE kuulostaa samanlaiselta kuin M. Oksasen oma bändi MIDNIGHT SUN. Musiikissa ei kylläkään ole mitään valittamista; on melodiaa, aggressiivista vokalisointia (joka ei kylläkään ole niitä parhaimpia) ja tiukkoja riffejä. APOSTATElla saattaa olla mahdollisuutta päästä UG-scenen lempilapseksi kohtalaisen omaperäisellä dark/melo-death/black metallillaan, ellei uusi trendi (=kehityssuunta) tule korvaamaan "black" metallia äärimmäisempänä metallina. Eipä muuta... ND

ASTRAY: "Until I'm Cold Enough", MCD'99 (9.8.99)
Sanokoot muut mitä lystää, vaan minun mielestäni Astray soittelee ihan helvetin hyvää musiikkia! Tyyliksi määritellään dark metal ja melodioita löytyy runsaasti. Mukana on todella näppäriä kitara- sooloja, laulu on aggressiivista, mutta yksi ärsyttävä puoli rupeaa häiritsemään jos siihen rupeaa kiinnittämään huomiota: rummut pitävät kummallista räpsyttely ääntä. Myönnetävä kuitenkin on, ettei tämä mitään liian omaperäistä ole, mutta jos hommat toimii ja muuten musiikki on hyvää, niin kyllähän tätä paljon mieluummin kuuntelee, kuin turpaansa ottaa! Osoite on: c/o Markku Pääkkönen, Puolukkatie 32, 88900 Kuhmo, Finland. AH

ASTRAY: "Until I'm Cold Enough", MCD'99 (9.8.99)
Tätä on erittäin vaikea sanoa, mutta..."Until I'm Cold Enough" ei ole levy minun mieleeni, vaikka siitä kovasti yritinkin pitää. Musatyylinä on ns. kylmä dark metalli, joka ilmeisesti tarkoittaa mielikuvituksettomia bläk-riffejä sekä kappaleiden päällä tylsästi vellovia koskettimia. Bändin soittotaidoissa tosin ei ole mitään valittamisen aihetta ja myöskin soundit ovat erinomaiset. ASTRAYllä ei vain tunnu olevan sitä magiikkaa, jolla yksilöt erottuvat massasta. ND

AT WINTER'S END: "When the Day Is Gone" mcd/cds'00 (27.7.00)

At Winter's End'in (AWE:n) kahden kappaleen mcd/single tarjoilee melodista, silti raskaahkoa tunnelma metallia akselilta Let Me Dream, Moonspell, kenties myös Entwine. Korkeatasoisten saundien lisäksi CD:ltä löytyy kaksi kärkipään biisiä, "Another Sweet Failure" ja "When the Day Is Gone", joista kuluu useamman vuoden soittamisen kyvykkyys. Erityisesti laulaja ansaitsee kunniaa, sillä laulaja Harrin äänestä löytyy särmää ja syvyyttä, raakuutta ja tunnelmointia, lisäksi näitä elementtejä osataan vielä käyttää tehostamaan toisiaan, kuten kertosäkeissä kuiskaukset ja päällekkäiset raaemmat ja puhtaat vokalit, kaikuttamiset ym.! Myös Aleksi ansaitsee maininnan pätevistä sanoituksista, ja yhdessä JP Immosen kanssa, tyylikkäistä värikansista. Molemmissa singlen biiseissä on tarttuvia melodioita ja yllättävän tarttuvat kertosäkeet. "Another Sweet Failure":n alku tuo jotenkin mataline vokaleineen mieleen em. Let Me Dreamin. Toisaalta "When the Day Is Gone":n startti kuulostaa miltei kopiolta Moonspellin "Irreligious":n tunnelmoinneista. Yhtäläisyyksiä voi hakea muihinkin suuntiin, mutta väistämättä AWE:n musassa on myös paljon omaa, joka tekee sille kunniaa. Suosittelen tarkastamaan tämän upean kahden kappaleen cds:n/mcd:n. E-mail: at_winters_end@hotmail.com. AH

AZAGHAL: "Kristinusko liekeissä" demo '99 (9.8.99)
Pistin tämän demon stereoihini epäilevin mielin, sillä AZAGAHLin aikaisempi julkaisu "Noituuden torni" esitti bändin vain yhtenä monista "true-black-metal-wanna-be" yhtyeistä, mutta tällä uutukaisellaan kolmikko luo toivoa Suomi BM:n paremmasta huomisesta! Kitarat vispaavat armotta voimasointujaan, rumpujen tullessa urhoollisesti mukana parastaan pistäen ja äänitteen kruunaa vokalisti Varjoherran kylmä ja mielipuolinen ääni. Tämä on mustaa metallia aidoimmillaan! STÅLHAMMAR PROD. c/o Tomi Kalliola Kaskentie 3 as.1 05840 HYVINKÄÄ FINLAND ND

BEFORE THE DAWN: "To Desire" mcd/ep'00 (16.7.00)
Tyylillisesti Before The Dawn liikkuu jossain dark metallin aavemaisen haikeissa hämyissä, jossa aavemaisuutta tuovat niin syntikat kuin möreän kumiseva miesääni. Haikeutta puolestaan luovat kitarat ja naislaulu, jota sitäkin on levyllä jonkin verran käytetty. Syntsat eivät ole dominoivia, vaan taustalla aavemaisia tunnelmia sävyttäviä kerroksia kitaroiden hoidellessa melodiakulkuja. Before The Dawn omaa riittävän omaperäisen saundin kumahtelevin, kolkoin rumpuineen, vähäsäröisine kitaroineen ja erinomaisesti musiikkiin istuvalla laulajallaan. Mukana on myös aito viulisti, Tiina Eklund, joka vastaa myös naislaulusta. CD:n materiaali on nauhoitettu kahdessa osiossa (3 viimeistä ensin syksyllä '99 ja 3 ensimmäistä loppuvuodesta '99), mutta linja on silti säilytetty eheänä. Uudemmista raidoista "Evil In You" on vauhdikkaan kitarariffin kuljettama ja hyvä biisi, jonka riffi on kuin jaloste Hanoi Rocksin "Tragedystä". "Oceans Within" on puolestaan rauhallisin biisi levyltä runsainen naisvokaleineen. Vanhemmista kappaleista "To Die For" on erittäin vahva ja erinomainen biisi, levyn kärkeä. "Bringer":in alku ja jotkin väliosiot tuovat väistämättä mieleen Barathrumin ja voisin melkein syyttää kopioinnista, joskin muulta rakenteeltaan biisi ei muistuta mitenkään 'Baraa'. Outron virkaa toimittaa "Infinity" akustisella kitaralla ja ilman rumpuja. "To Desire":n jälkeen Before The Dawn on tehnyt diilin pienen suomalaisen Hellbound Recordsin kanssa syksyllä 2000 julkaistavasta "Angel's Sleep" -CD:stä. Bändillä on myös keikkoja varten sessiojäseniä, joten kaiken laiset yhteydenotot osoitteella Tuomas Saukkonen, Katajatie 4 as.4, 15560 Nastola tai sähköisesti pain80@hotmail.com. AH

BODIES: Promo '99 (26.3.00)
Bodies on jälleen yksi bändi, joka ponnistaa tuosta maamme metalmeccasta, Oulusta. Aluksi täytyy myöntää, että henkilökohtaisesti tulee kuunneltua harmillisen vähän tällaisen tyylin edustajia. Soitto on kuitenkin tuoreenoloista power/heavy metalia ja näin harjaantumattomalla korvalla uskaltaisin tätä etäisesti rinnastaa vaikkapa Iron Maideniin, joskin tyyli on silti omanlaisensa. Soitto toimii erittäin hyvin ja näppäriä kitarasoolojakin löytyy. Onhan bändi ollut sentään koossa noin 3½ vuotta, joten ei kai se voi olla näkymättä taidoista. Laulajankaan ei tarvitse työtään hävetä, vaikkei enää bändissä olekaan, sillä laulupuolikin on hyvässä hoidossa, eikä ole mitään kikkelikieuntaa, vaikka sellaisetkin tuntuvat lähtevän niiden parin enemmän tehosteenomaisen kiekaisun perusteella, mitä cd:ltä löytyy. Laulu on miehekään kuuloista, kantaa hyvin ja tulkintaakin äänestä löytyy mukavasti. Tasokkaat saunditkin on tekeleelle saatu, joten eiköhän tämä viiden biisin tuotos ole hankinnan arvoinen kaikille power metalin ystäville. Itseäni eniten miellytti rauhallisuudellaan ja paikoin akustisuudellaan viimeisenä tuleva "Moment at the End". AH

CEREMONIAL EMBRACE: "Beyond The Oblivion" Promo '99 (25.9.99)
Tämä bändi tulee Kuhmosta ja soittaa nopeahkoa black metaliaan, ehkä hiukan Dimmujen tyyliin. Ainakin kosketin osuudet kuulostavat paikoin aika lailla saman tyyppisiltä ja kun koskettimet vielä näyttelevät suurta osaa näilläkin musiikissa, niin vertailukohtana Dimmut nousee esiin. Kauniita melodioita, niin koskettimilta kuin kitaroilta kuullaan, vokalisoinnit ihan hyvät korinat, joskin välistä kuulostaa, että laulajalta loppuu happi. Neljä kappaletta, joista yksi suomenkielinen, mutta sen sanoista ei saa mitään selvää. Pientä miinusta tulee ainakin kumman kumeista soundeista ja rumpujen kummasta "räpsyttelystä". Jani Häkli, Pajakkakatu 13, 88900 Kuhmo. AH

DARK EDEN: "Rituaali '99" (9.8.99)
Soundit on aika kakkaiset ja kakkaa löytyy kyllä muualtakin... Laulu/raakunta tuntuu kuuluvan jostain hyvin kaukaa, ja välistä se on liiaksi mumisevaa. Koskettimiakin on höysteenä ja ne kuuluvat yleissaundiin nähden mukavan kirkkaina. Primitiivistä vääntöä kolmen biisin verran, joista ensimmäisenä tulevasta, Rituaalista, en pidä yhtään. Toinen biisi on jo hiukan parempi. Kolmas kerta toden sanoo, eikös joo... Viimeinen eli kolmas biisi, Kristinuskon tuho, on jo oikeastaan ihan hyvä. Se on myös nopein kappale tältä nauhalta ja muutenkin selkeästi toimivin kaikilta osin. Rummut tykittää ja kitarat sahaa, syntikat säestävät hyvin jne. Jos koko demollinen yltäisi edes viimeisen biisin tasolle, kuuntelisi tätä jo paljon mieluummin, nyt ei. Jesper Löfström, Porvoonkatu 14 A 29, 00510 Helsinki. AH

DRACONIA: "The Pathless" demo'99 (8.10.00)

Draconian jotakuinkin vuoden vanha (julkaistu syksyllä '99) neljän biisin demokasetti ei järjemmin kohauta. Kasetti formaattinaan asettaa ainakin itselleni jo ennakkoluuloja ja kun saunditkin on kumman kumisevat ja heikkolaatuiset, ei tätä kauaa jaksa kuunnella. Biisimateriaalikaan ei ole omalaatuisuudella pröystäilevää. Nopeat kohdat ontuvat pahiten ja joitain ihmeellisiä temmonvaihdoksia löytyy. Parhaimmillaan bändi on rauhallisimmissa osissaan, jollaisia löytyy joka biisistä. Turhan vauhdilla kohkaamisen olisi voinut jättää vähemmälle. Rauhallisten osien akustiset kitarat ja erilainen vokalisointi piristää vauhdin ja kirkumisen välissä. Kappaleista kaksi on suomenkielisiä, mitä ei laulusta tahdo erottaa kuin paikoin. Matalat mörähtelyt muuttuvat usein liian kumeiksi ja mössööntyvät, kun kirkumisesta ei muutoin sitten saa selvää. Paras biisi on viimeinen nimikkoraita "The Pathless", jossa alkupuolella erityisesti laulu on ihmeen selvänoloista. Myöskään vauhdissa ollaan hieman säästelty ja heti kuulostaa paremmalta. Huonoin oli ensimmäinen "Fallen Prey", joskaan suunnatonta tasoeroa ei synny muihinkaan kappaleisiin. Omaperäisyyttä, parempi vokalisti ja kenties keskittyminen rauhallisempaan itseilmaisuun saattaisivat nostaa Draconian kiinnostavuutta seuraavilla julkaisuilla. http://draconia.cjb.net. AH

ECLIPSE: "Night Thoughts" (9.8.99)
Melodista bläkkiähän se Eclipse vääntää, välillä vähän nopeammin, välillä sitten hitaammin. Ei mitään hirvittävän erikoista, mutta kyllä täällä jotain omaakin selvästi on. Demon pituus taitaa olla jotain n.40min ja käsittää kokonaisuudessaan 6 biisiä. Yksi kappale on semmoista rauhallista nuotiokitara musiikkia ja sitten toinen on yhtä kaaosta maailmamlopun merkeissä! Kappaleeseen on kyllä yritettykkin sisällyttää "kummaa" meininkiä ja kyllähän siinä onnistutaankin. Onko se sitten niin loistavan kuuloista, tjaah, mene ja tiedä... Joka tapauksessa kaikine biiseineen nostaisin Eclipsen melko korkealle tällä heidän kolmannella tuotoksellaan. Nautittavaa black metallia Kajaanilaisittain. Eikä tämä nyt ihan pelkkää kotiinpäin vetämistä ole! Kannattaa varmaan tutustua kuitenkin, ennen kuin ryhtyy tuomitsemaan mitään. ECLIPSE, c/o Terho Tikkanen, Länsitie17B, 87150 Kajaani, Finland. AH

ELENIUM: "Promo '99" (8.10.00)

Eleniumin kahden biisin (1. Existence, 2. What Dreams May End) promo jätti hieman ristiriitaisia ajatuksia. Molemmat biisit toimivia, eikä suurempia miinuksia ole, mutta ei promolta myöskään löydy mitään erityisen säväyttävää tai ihmeellistä. Black-death metallia runsailla koskettimilla ja kiitettävän monipuolisilla laulusuorituksilla. Vaihteluväli vokalisoinnissa on bläkkisärinöistä jonnekin Cryhavocin Kaapron tietämille. Lisäksi useissa kohdissa hyödynnetään päällekäisiä osuuksia, joissa bläkimmän annin kanssa vuorottelevat niin deathmetalmainen murahtelu kuin tyystin puhdaskin laulu. Laulujen ollessa mukavan monipuoliset, tuntuu sen sijaan, että koskettimet kaipaisivat hieman enemmän omaperäisyyttä nyt niiden jääden aika perustavaraksi. Kappaleista jälkimmäinen, "What Dreams May End", jää parhaiten mieleen, pitkälti johtuen sen tehokkaasta toistosta, joka välillä voi tuntua jopa turhauttavalta junnaamiselta. Välin erilainen odotuttava osio antaa biisistä poikkeavana toivetta erilaisesta lopusta, mutta pettymykseksi kääntyykin siihen samaan muottiin takaisin, mitä muukin raita esittää. Nykyisiin mittoihin Eleniumin yhdistelmä black ja death metallia (ja muita metallin saroja) runsailla koskettimilla on hieman liian normi-pakkaus, joskin varsin mukava sellainen. Saaneeko Elenium tällä uuden sopimuksen HellaRecordsin diilin lauettua, jää nähtäväksi. E-mail: elenium666@hotmail.com. AH

ENTWINE: "Divine Infinity '97" (9.8.99)
Sateen ropinaa, lirinää ja lorinaa - minua alkaa kusettaa... Jos minä osaisin tehdä tällaista musiikkia, niin minulla nousisi pissi päähän! Sateenropina- intron jälkeen kuullaan neljä mitä loistavinta synkän tunnelmoinnin omaavaa biisiä, joista on vaikea löytää mitään negatiivista sanottavaa. Jos Entwine on vielä ilman sopimusta, niin ihme on, sillä varmaan levyttävistäkin bändeistä reilusti yli 50% on tätä selkesti paskempaa! Veikkaanpa, että näille pojille kuitenkin kelpaa vain paras ja millekkään pikkufirmalle ei lähdetä levyä tekemään. Tämä ei ole korinaa sisältävä tekele, vaan koko kasetin ajan kuullaan erittäin komeaa puhdasta mieslaulua ja tehokeinoina käytetään välillä myös mm. kuiskailua. Kun vain jossain näette tämän, niin ostakaa se heti, ellei arvoisa lukija omaa liian ahdasta ajatusmaailmaa... A. Hanttu, Aleksanterinkatu 29 B, 15140 Lahti. AH

FALL OF THE LEAFE: "Promo 1999" (25.9.99)
Ne jotka ovat kuulleet F.O.T.L.:in "Evanescent, Everfading"- levyä, tietävät melko hyvin mistä on kysymys, sillä pitkälti samoilla linjoilla jatketaan. Melodisen bläkki tyylin metallia, joskin kitarat näyttelevät tavallista suurempaa roolia: Musiikki pohjautuu paljolti kauniisiin kitara kuvioihin. Melodioita tuottavat myöskin syntikat. Bändissä on tätänykyä uusi laulaja, joka hoitelee hommaansa paljon edeltäjäänsä monipuolisemmin ja paremmin. Kähinänä ja raakunan lisäksi on kuiskuttelua ja puhdasta huuhailua. Promolla (tai ainakin minun kasetillani) on hiukan mitäänsanomattomat/huonot soundit, mutta niistä huolimatta tämä on hyvää kuunneltavaa. Toista levyä vaan ulos, poijjjaaat! Tätä ei saa muut, läl, läl, lää... AH [haastatteluun]

FOUR BITCHES: "Demo 99" cd-r (11.1.00)
Bändin imagoon kuuluu ilmeisen selvästi kalja, jonka huomaa kun katsoo melkein mitä tahansa heidän graafista antiaan. Siksipä tämän voisikin määritellä vaikka kaljametaliksi, joka puolestaan on jotain punkin, metallin ja rockin hyvin toimivaa sekoitusta. Laulajassakin on sellaista vihaisuutta, ettei ihan joka demolta löydy! Kaikista kappaleista löytyy lisäksi tarttuvuutta niin musiikillisen annin kuin vokalisoinninkin puolelta, josta esimerkkinä kakkos kappaleen "Black Metal Bitch!" hokema, joka jää varmasti mieleen ja pistää toistamaan perässä itseään. Kolmesta kappaleesta kovin on viimeinen Above The Dying Land, jossa on tiukkuutta ja tykitystä vaikka muille jakaa, muutama osuva temmonvaihdos ja sen verran tiukat vokalit, että huh!
Osoite on sitten seuraavanlainen: Miika Partonen, Vesitorninkatu 14 as. 2, 50130 Mikkeli tai Matti Reinola, Hiidenpolku 2 C 9, 50100 Mikkeli. AH

FOUR BITCHES: s/t mcd'00 (24.2.00)

Four Bitches on kenties siistiytynyt ja hiukan löysyttänyt tiukkuuttaan sitten "Demo '99":n, mutta koukutusta löytyy edelleenkin. Uusi mcd on melodisempi ja ei aivan yhtä raskas kuin edeltäjä. Mukaan ovat tulleet melometal kitarat ja laulupuolestakin löytyy hivenen enemmän syvyyttä. Cd on myöskin käyty nauhoittamassa tällä kertaa laadukaammassa Watercastle studiossa, joten myös saundi on kirkkaampi.

Jo ekana tuleva "Black Sunday Morning" antaa käsitystä melodiarikkaammasta linjasta, mutta samaa tiukkuutta ja tarttuvuutta löytyy edelleen. Toisena tuleva "Squeeze" on cd:n paras, mutta myös melodisin/uudentyyppisin biisi. Siinä laulaja Miika antaa tiedoksi, että hänen raspistaan löytyy myös tarvittaessa moniuloitteisempaakin örähtelyä. Viimeinen "Can't Save Your Soul" on vanhempaa linjaa sahaavampine kitaroineen ja tiukempana läppänä.

Neljän Huoran (ei siis Ruusun) mcd on edelleen hyvää ja rockaavaa metallia death ja punk vivahtein. Tarvittavaa muutosta/kehitystä on tapahtunut riittävästi, mutta silti vanhaa on riittävästi tunnistaakseen musiikin heidän omakseen. AH

GAURITHOTH: "Satanic Perverse Black Latex Metal" MCD '99 (25.9.99)
Sairasta pelehtimisistä, ehkä niinkin voisi sanoa puhuttaessa Gaurithothista. Todella loistavaa black metalia todella sairailla sanoituksilla! Musiikki pohjautuu paljolti kitaroille, jotka hoitelevat myös välistä ihan näppäriä melodiaosuuksia. Raakunta on vihaisen kuuloista ja perkele, todella hyvää, vaikka siitä ei hirvittävästi selvää saakkaan. Kuultavissa on myös puhdasta kailotusta parissakin muodossa, ja koko levyn yhdessä parhaimmista biiseista, Black Magic And Perversions, kuullaan sellaista eläimellisyyttä, että jalat alta: Varmalla pojilla ollu studiossa mukana lammas, jota sitten on naisen puutteessa käytetty... Ja mistäkähän sitten kappale Unholy Pissing Ritual kertoo? Skitsahtanutta naurua kuuluu usein ja se on todella tehokkaan kuuloista. Kaikki on sairasta, mutta niin uskomattoman nautittavan kuuloista! Ylistys sanoja riittää, joten totean, että osta tai älä osta, minä ostin ja en kadu! Janne Jukarainen, Tuntemattomantie 2 C 10, 50100 MIKKELI. AH [haastatteluun]

HALFLIFE: "My Grace" mcd '99 (16.1.00)
Tämä haminalaisen "puolielämän" kolmen kappaleen minicd on aika lailla perus melankometallia. Ei siis kovinkaan mullistavaa, mutta hyvää. Perusilme on raskaahko, sikäli kun käytössä on särökitara ja rummut lyövät raskaasti. Melodioita puolestaan luodaan puhtaalla kitaralla ja laululla. Vokalisointi on puhdasta ja kantavaa miesääntä, jota tehostetaan paikoin kaiuttamisella. Sen sijaan joissain paikoin tukemaan kaipaisi tiukempaa ja vihaisempaa lauluakin. Naisäänikin voisi toimia, erityisesti viimeisessä kappaleessa "Love Till The End", joka tuo paikoitellen voimakkaasti mieleen HIMin. Oikeutta itselleen tekevä tuotos. Osoite: Mikko Heikkilä, Aholantie 5, 49420 Hamina. AH

HALFLIFE: "Agony" demo-cd '00 (2.6.2000)
Halflifen kolmihenkinen kokoonpano jatkaa toisella demollaan "Agony" samoilla linjoilla kuin "My Grace". Melodista ja melankolista "heviä"/metallia. Koskettimia ei ole, joten kitarat näyttelevät tärkeää osaa bändin musiikissa onnistuenkin luomaan hyviä fiiliksiä laulun kanssa. Mikko Heikkilän puhdas laulu on hyvä ja kantava ja ennen kaikkea varsin piristävä nykyisellä raskaan soitannon saralla. Sanoitukset ovat haikeita, osittain 'rakkaustarinoita'. Erityisesti demon toisessa biisissä "Crimson Leaf" on syvää melankoliaa, niin musiikillisesti kuin sanoituksiltaan. Muita demon biisejä ovat "Agony" ja bonusraita "For the Love and Pain", joka jää selvästi kahden edellisen varjoon hiukan ilmeettömänä. Hyvillä laulu- ja kitaramelodioilla sekä toimivilla kertosäkeillä Halflife tekee itsestään mielenkiintoisen tuttavuuden. Pientä hiomista ja särmää musiikkiin sekä viimeinen silaus laulusovituksiin, ja Halflifesta tullaan kuulemaan laajemminkin. Osoite: HL, Aholantie 5, 49420 Hamina. Puh: 050-3034178 AH

HIM: "Join Me" single '99 (11.1.00)
Suomen omat Lovemetallikot ovat musiikkinero Ville Valon ohjastamana tehneet uutta levyä ja nyt saamme kuultavaksemme tämän singlen. Singlellä on kaksi versiota uudesta Join Me kappaleesta sekä It's All Tears kappaleen radiolive versiointi, joka muuten on ihan hemmetin hyvä. Idolin Rebel Yell -live on ihan saatanan kova rankahkolla kädellä väännetty vedätys. Sen pari päivää, mitä olen singlen omistanut, on se soinut miltei koko ajan. Ketkä nyt Himistä pitää, niin ostanevat tämän. Jotka eivät Himistä ole pitäneet ennen, tuskin muuttavat asennettaan tämän myötä. VilleValoWannabe.... AH

IN OBSCURE, demo '99 (19.4.00)

Hiukan aavemaisissa kosketintunnelmissa alkaa tämä demo, mutta siirtyy sitten raikkaampaan ja jylhempään tunnelmointiin. Intro-osuudesta, joka on osa ensimmäistä biisiä "Reborn by Dark Desires", siirrytään itse musiikkiin portaattomasti. In Obscuren black metal pohjautuu runsaille koskettimille (bändissä on kaksi kosketinsoittajaa), mutta myös kitaroilla luodaan välistä hyviä kerroksia ja jopa akustista kitaraa käytetään. Parhaat ominaisuudet on mielestäni nidottu onnistuneimmin "The Wanderer's Requiem" biisiin: Pianokoskettimet nousevat välillä hyvinkin dominoiviksi ja ennen kaikkea ne ovat hyvät. Kitarat onnistuvat tuomaan väliin soinnillaan hyvin haikean ja kaihon fiiliksen. Myös ensimmäinen biisi (Reborn by Dark Desires) on hyvin samantyylinen ja hyvä sekin. Ainoa seikka mikä näissä kappaleissa pääsee haittaamaan enemmälti on epäonnistuneet ja täysin onnettomankuuloiset puhtaat osuudet. Laulupuoli on muutoinkin demon huonoin lenkki. Varsin perinteiset ovat black korinat, mutta ne tahtovat turhan usein olla aivan liian taustalla, eivätkä täten meinaa kuulua. Mikrofoniakin olisi voinut käyttää taitavammin, sillä laulajan puuskahdukset aiheuttavat häiritseviä pössähdyksiä ja tussahduksia demolle. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan ok demo, joka jää kaipaamaan enemmän omaperäisyyttä ja parempaa laulajaa. Demoa ollaan julkaisemassa CD-formaatissa ja sitä saa tiedustella 20 markan hintaan bändiltä osoitteesta: In Obscure, Ahorannantie 3, 57710 Savonlinna. AH

INSOMNIUM: "Dying Chant" demo-cd '99 (24.2.00)
Julkaisun nimestä en mene takuuseen, mutta bändin esikoinen tämä ainakin on ja pirun hyvä sellainen. Insomnium soittaa jäsenistön nuoresta iästä huolimatta erittäin valmista melodista death metallia, josta löytyy vaikutteita niin Ruotsin suunnalta kuin kotoisista Sentencedistä ja Amorphiksesta. Laulusta vastaava Niilo Sevänen on oikeassa hommassa, sillä sen verran hyvin murinat irtoavat. Kitaratkinovat hallussa akustista myöten mallikkaasti ja melodiat jäävät pyörimään päähän, eikä tästä yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Jos yhdistelmän Dark Tranquillityä, Sentencedin "North From Here":ä ja Amorphiksen lanseeraamia folk vaikutteita rautaisessa muotissa uskot kiinnostavan sinua, lähetä 25 mk osoitteella Ville Friman, Tikkamäentie 16, talo 18, as. 301, 80210 Joensuu, niin et tule pettymään. AH

JANE DOE 69: "SNAKEskin" mcd'00 (16.7.00)
Jo se, että bändi painattaa värillisen info-/saatelehtisen, osoittaa, että homman kanssa ollaan tosissaan. Infosta kävi selkeästi ilmi bändin ehdoton tavoite - levydiili ja mahdollisimman runsaasti julkisuutta alalla. Aivan turhia eivät ole bändin haaveet, sillä useamman vuoden toiminnan jälkeen tämä raskaan ruhjova mcd, "SNAKEskin", kuulostaa valmiilta kamalta! Musiikista tulee jälleen kerran mieleeni verrata bändiä kesto vertauskuvasuosikkiini SlipKnotiin: jyräävä basso&rumpuvetoinen saundi, helvetillisen asenteen omaava monipuolinen laulaja ja hyviä biisejä, jotka kuitenkin ovat ehkä hieman SlipKnotia suoraviivaisempia. Kenties hieman Machine Headin tyylisiä. Musiikin ja laulun lisäksi asenne näkyy myös sanoituksissa, jotka heijastaavat arkisia, perinteisiä aiheita, vitutusta ja sen sellaista. Sanoitusten fiilikset otetaan hyvin huomioon myös laulussa, joka vaihtelee puhtaasta rankkaan mörähtelyyn. Parhaita paiskontoja tältä viiden biisin miniltä olivat minun makuuni "SNAKEskin" ja vauhdikas lopetusraita "Transient Desire". Mielelläni soisin Jane Doe 69:lle jo näin usean vuoden uurastamisen jälkeen levytyssopimuksen. Yhteystiedot: Jane Doe 69, Ohrapolku 6, 14200 Turenki. E-mail: janedoe69@iobox.fi. AH

KARHULA MAFIA - demo-cd '00 (14.6.00)
Sitten ensimmäisen demon Karhula Mafia on ilmeisesti lisännyt miehistöään ja koneet ovat saaneet väistyä oikeiden soittimien tieltä. Itse en ole ensimmäistä demoa kuullut, mutta tällä toisella demollaan Karhula Mafia ainakin onnistuu vyöryttämään raskaan saundinsa tyylikkäästi kuulijansa niskaan. Amerikan remuajilta on mallia ilmeisesti haettu, vaikkei tätä suoranaisesti voikkaan verrastaa SlipKnotiin ym. rytmiryhmiin, mutta jotain kuvaa em. nimi bändin musiikista antanee. Laulupuolella ja sovituksissa hieman hiphop-vaikutteisuutta ja bassosaundit jytkähtelee hyvin. Neljästä biisistä aloittava "Enemy Inside" alkaa jollain puheosuudella, jonka veikkaisin olevan jostain leffasta (tai sitten ei?). Ihan hyvä biisi, samoin kuin seuraava "Concrete", mutta parhaita ovat kaksi viimeisintä kappaletta "What's Real?", josta löytyy selkeää räppäystä, laulupuolella hieman efektejä ja sopiva keskinopea tempo, ja "Final Call", jossa ovelan tutunkuuloinen rauhallinen alku. Tulee mieleen Amorphiksen "Tuonelalta" jokin biisi hieman muokattuna. Joka tapauksessa hillittömän hyvä nopealla tahdilla mukaansa vetävä raita, jonka alun ja parin väliosion hitaudet pysäyttävät hetkeksi antaakseen taas nopeamman osion ja tykittävien rumpujen vietäväksi. Karhula Mafian toinen demo potkaisee tylysti ja varsinkin viimeinen kappale on suoranainen hitti. Laulusta pientä huomautettavaa, vaikka se on kyllä hyvää ja monipuolista, kaipaisivat jotkin paikat silti enemmän asennetta, kuulostaen nyt hieman löysiltä. Kotisivu: http://www.saunalahti.fi/pikka/karhula_mafia/ AH

LET ME DREAM: "Medley Rain" MCD '98 (25.9.99)
Let Me Dream soittaa tyylikästä goottia. Tekele sisältää 4 kappaletta, joista ensimmäisenä tulee tittelibiisi Medley Rain. Rauhallista, matalan puhtaan laulannan säväyttämää kaunistelua, vaikkakin lopussa tahti jo hiukan kiihtyy. Toisena tuleva Windride on oma suosikkini. Se on jo selkeästi ensimmäistä nopeampi ja nyt puhtaan laulun tukena kuullaan todella nautinnollista ärähtelyä. Kolmantena on Julia, L.M.D.:n kaunis versiointi Romeosta ja Juliasta... Laulu kuljettelee kappaletta mukavasti eteenpäin ja enpä kyllä viimeisestäkään kappaleesta, From Passion To Void, löydä mitään pahoja sanoja sanottavaksi. Voisinpa tiivistää, että todellinen mestariteos tältä tasolta ja suosittelen ehdottomasti melodisen lajityypin ystäville. Jani Koskela, Leppäsenojantie 243, 12100 OITTI. AH

LET ME DREAM: "The Maze" mcd'99 (11.1.00)
Italialainen Nocturnal Music on ottanut LMD:n suojiinsa ja kokopitkä julkaistiin vuoden '99 lopussa. The Maze on vain Italiassa ja Suomessa levityksessä oleva miniCD/single. Se sisältää kaksi uutta kappaletta ( The Maze ja Into The Deep Blue Sea ), sekä kaksi Sonnirokissa nauhoitettua live-versiota ( My Dear Succubus ja Wolfborn ). Muutama uusi musisoija on remmiin otettu, mikä näkyy mm. muuttuneessa laulupuolessa: Uusi puhtaanlaulunhaltija omaa hiukan erilaisen tyylin Medley Rainiin nähden, mutta hoitaa hommansa hyvin, kuten asiaan kuuluu. Musiikki on melodista ja melankolista goottia pohjautuen aika paljon syntsalle. Medley Rainin linjoilta ei ole paljoa liikuttu. Silti itselleni tämä ei kolise, eikä kilise yhtä hyvin kuin Medley Rain. Tämä kuulostaa jotenkin tunkkaisemmalta. Jään kuitenkin kyttäämään levyä mielenkiinnolla. AH

LIFE GOING DOWN: "Dick?" demo-cd '99 (19.4.00)
Ei hitto! Tästä en paljoa positiivista sanottavaa saa irtoamaan. Haluanko munaanne, kyselee "Dick?" ja vastaus kuuluu, että en tosiaankaan. Kertovat kuuntelevansa ja mahdollisesti imevänsä vaikutteita sellaisilta bändeiltä kuin SlipKnot ja Korn, mutta siitä tasosta jäädään kyllä valovuosien päähän. Samanlaista jylläävyyttä ja asennetta ennen kaikkea ei ole nimeksikään. Kappaleet sisältävät jokseenkin huonoja temmonvaihtoja ja eri osioita on vähän niin kuin vain tiputeltu peräkäin. Laulu on liian etäällä, mutta eipä se hirvittävästi muutoinkaan vakuuta. Kyllä on elämä huonosti menossa... Jos joku nyt haluaa kuullakin bändin yritelmää, kyselkööt osoitteesta: Life Going Down, c/o Jari Kohijoki, Tiilimestarinkuja 4 D 15, 05400 Jokela. AH

MELANCHOLIC SILENCE: "Losing Everything" demo-cd '00 (16.7.00)
Yllättäen Melancholic Silencen musiikki osoittautuikin melankoliseksi, mutta myöskin vahvasti melodiseksi death metalliksi, joka nostaa päätään 'hiljaisuudesta' onnistuneella ja vakuuttavalla laulupuolellaan. Murahtehtelut ja raakunnat irtoavat vakuuttavasti, mutta vielä enemmän annan arvoa puhtaalle laulannolle, josta vastaa sama Janne Vähäkangas kuin rankemmistakin. Vaikkei bändi musiikillisesti liikukkaan aivan omaperäisimmillä alueilla, toimii soitto ja sitä kautta kappaleet kautta demon erinomaisesti. Materiaalissa vaihdellaan nopeammasta hitaampaan. Nopeampaa tavaraa esittelee demon tyylikkäästi aloittava "Time to Die" ja raskainta päätä tykittävä "Awaking Night", joka on henk.koht. suosikkini. Nimibiisi "Losing Everything" on hitusen rauhallisempi tempoinen ja päätösraita "Into the Ocean" puolestaan akustinen ilman laulua, aallonkohinoihin hiipuva outro ja vieläpä onnistunut sellainen tuntumatta lainkaan väkinäiseltä bändille. Kunhan M.S. saa vielä viimeisen silauksen, eli sen oman tatsin, kappaleisiinsa, on levydiili viimeistään sitten väistämätön, ellei se tule jo nyt! Erittäin vakuuttava neljän kappaleen melodista melankometallia sisältävä demo-cd upeisiin värikansiin pakattuna, upeilla vokaleilla. Hintakaan ei ole kummoinen, joten 30mk osoitteeseen Thomas Sandvik, Vilpunlaakso 30, 92130 Raahe. AH

MIDNIGHT SUN: "Unofficial Promotape '98" (9.8.99)
Kun Midnight Sunin levy-yhtiö lopetti toimintansa ja he jäivät ilman sopimusta, niin pojat päättivät käydä tekemässä heti näytteen lafkoja varten. Promolla on 3 kappaletta ja eivätpä mitään huonoja olekkaan! Minulle tämä on hankala arvosteltava, koska olen kuunnellut tätä aivan liikaa ja huonojen puolien etsiminen on vaikeaa! Ehkei niitä ole! Musiikiltaan tämä nojaa ehkä Heavyn puoleen mutta laulutyyli on enemmänkin Death tai Black metallista. Vokaalit ovat vaihtelevia ja ihan helvetin hyvät, paitsi että englannin kielinen lausunta särähtää varsinkin viimeisessä biisissä välistä pahasti korvaan. Valitettavasti tämä nauha on vain levy-yhtiöitä varten joten sitä on turha kysellä. Aiempia demoja puolestaan saa edelleen bändiltä! AH [haastatteluun]

MIDNIGHT SUN: "Unofficial Promotape '98" (9.8.99)
Suomen tuleva (?) vientitoivo iskee jälleen uudella demollaan, joka on kasattu kokoon pelkästään levy-yhtiöitä ajatellen. Tiukka rytmi, tarttuvat folk-tyyliset melodiat ja vokalisti M. Oksasen "eksoottisesti" ääntelemät lyriikat toimivat edelleen mainiosti, mutta ei helvetti: Vaihtakaa saatana jo sitä studiota, eihän tästä muuten tule lasta eikä paskaa! Lisäksi on erittäin vituttavaa saada hikinen kolme kappaleen nauha, kun mielenkiintoa olisi kuulla bändiä väh. viisi piisiä enemmän! Seuraava tuotos olkoon täyspitkä tai muuten MIDNIGHT SUN orkesteri joutuu boikottilistalleni. ND [haastatteluun]

MOONSORROW: "Tämä Ikuinen Talvi", '99 (9.8.99)
Tämä bändi on Meet Hook Prodin Villen ja hänen serkkunsa Henrin bändi. Musiikki on jotain viikinki, folk, sinfoniaa ja ainakin minulle varsin miellyttävää. Koskettimia käytetään paljon, mutta taidokkaasti. Nauhalla rumpuja hoitelee kone, mutta se ei onneksi pääse liiaksi häirisemään kuin ihan paikka paikoin. Sanoitukset ovat kokonaan suomeksi, ja ne kertovat mm. talvesta ja taisteluista Pohjolassa. Moonsorrow sai tällä nauhalla sopimuksen joltain ruotsalaiselta levy-yhtiöltä ja CD:tä on kai tulossa joskus vuoden 2000 puolella. Kokonaisuutena toimiva ja hyvä nauha! 5 kappaletta, 43 min.! Ville Sorvali, Porvoonkatu 37 B 6, 00520 Helsinki. AH [haastatteluun]

[uusi] MORBID SAVOURING: "Autopsy Lust" Demo '00 (21.2.01)
Suomesta ei liian montaa puhdasta grindbändiä löydy. No, tässä on ainakin yksi. Morbid Savouring tarjoilee likaista ja lyhyesti ytimekästä kiidätystä, kaikenlaisilla kivoilla samplevedätyksillä höystettynä. Keskeiset aiheet ovat lähinnä erikoisesta sukupuolisesta toiminnasta, kannibalismista ja tarpeettomasta väkivallasta… Ainakin kansista päätellen, johon on ujutettu useampi alaston naispuolinen ja bändikuvakin on todella kieroutunut kalsareineen ja terroristikamppeineen, biisien nimistä puhumattakaan (I am pedofile, Brutally raped with a crowbar). Biisien kesto sampleineen on jotain minuutin luokkaa. Demo kestää parikymmentä minuuttia ja siihen onkin jo mahdutettu 19 kappaletta! Eli kuten arvata saattaa, tässä keskitytään lähinnä turpaanvetoon, eikä niinkään haikailuun. Ehkäpä turpaanvedon haikailuun… Jäsenet kantavat nimiä Peeping Tom (laulu), Ville Viscera (kitarat), Pave Ment (basso) ja Hessu Stench (rummut)(joka valitettavasti onkin oma kolumnistinne Heikki…) Soundimaailma on lähinnä räkäinen mutta täysin tarkoitukseen sopiva. Biiseistä löytyy välillä jopa rokkaavaa ainesta. Basso on onnistuttu loihtimaan todella häiriintyneeksi ja rummut lyövät yli joka asteella. Laulukin on sitä taattua viemäriosastoa. Jepjep, alan harrastajat voivat löytää tästä jopa jotain tasoja, jota en itse tunnu löytävän. Ehkä levyn päätöskappale ”Aaron Spellxxx is gay” on jo kulttuuriteko itsessään.
Kyseistä kyseenalaista tuotosta saa osoitteesta:
Morbid Savouring c/o Ville Pystynen, Sänkikatu 9, 53500 LPR
AM

MUSTA SURMA: "Riena" omakustanneCD '99 (25.9.99)
Bändi toimi muinoin nimellä Crimson Evenfall, kunnes sitten vaihtoi nimensä ja laulukielen. Tämä on nyt toinen tuotos Mustan Surman nimissä ja muoto on pyöreä, ts. siis CD. Kannet, CD ja ylipäätään kaikki on laatua viimeisen päälle. Tuotos sisältää 3 kappaletta, eivätkä ne nyt mitään huonoja ole. Varsin rankkaa vääntöä, eikä hempeilyille sijaa löydy. Tavoittaa varmasti kuulia kuntansa, vaikka minun makuuni tämä on ehkä hiukan liiankin brutaalia. Ei niin mitään kummia uusia jippoja, mutta ei mitään suurta vikaakaan. Varsin tasapaksua, mutta ihan kuuntelukelpoista. AH

NEST: "Fabled Lore" demo-cd '00 (16.7.00)
Jälleen yksi yhden miehen syntikkaprojekti, mutta tällä kertaa tuloksena positiivinen yllätys! Nest ja sen musiikki on siis A.Tolosen luomusta alusta loppuun. Kymmenkielisellä kanteleella sekä syntikoin luoduin huiluineen, jylhine rumpuineen ja muine elementteineen Nest aikaansaa kansanmusiikkimaisen, jylhän, muinaisia aikoja ihannoivan äänimaailman, jossa tärkeimpinä häärivät juuri kantele, huilut ja kumean ja jylhän komea rumpu. Pääasiassa luotetaan musiikin puhuttelevaan voimaan, mutta avaavassa "Land behind the mist":ssa on myös kahden säkeistön verran puhuttuja vokaleita. Muutoinkin kappale on demon kärkipäätä ja edelle yltää vain "The elk king's daughter", jossa pienilläkin seikoilla on asemansa. Ne viimeistelevät kappaleen muinaisia aikoja ylistävän, huilun ja basson kontrastein sekä rummun rytmittämän hymnin. Viimeisen "An oaken citadel" -biisin veto yhdistää siihen hieman kitaraa on myös ollut onnistunut. Rauhoittumisen lisäksi "Fabled Lore":n musiikki osoittautui sopivan hyvin myös muun ahertelun taustalle, joten mikäli uskot kansanmusiikkisävytteisen, kannelvetoisen, akustisen instrumentaali/syntikkamusiikin miellyttävän korvaasi, ovat yhteystiedot seuraavat: A.Tolonen, Lopentie 15-17 a7, 11100 RMK. AH

NORTHCROWN: "Presage Of War" demo'99 (24.2.00)
Bändi soittaa jotain tyyliin viking ja folk metal. Laulu on pelkkää örinää, vaikka "Testing Of Steel" -kappaleessa kuullaankin myös bläkkis kähinää, joka onkin plussaa tälle demolle. Kasetilla on konerummut ja se kyllä on vähän kankean kuuloista paikoitellen ja pääsee haittaamaan menoa. Muutoinkin kappaleet ovat turhan yksitoikkoisia ja tylsähköjä. Saman kappaleen sisällä ei ole juurikaan muutoksia, eikä edes kappaleita vertailtaessa toisiinsa erotu riittävästi vaihtelua. Eipä "Presage Of War":lta liian hyvää äänimaailmaakaan löydä ja ensimmäisessä kappaleessa äänen voimakkuuskin vaihteli omituisesti. Liekkö syynä vain minulle sattunut kasetti. Yksitoikkoista akustisin kitaroin höystettyä sotatarina musisointia, joka ei ainakaan minua jaksa innostaa. Tuotosta voi kysellä Swordslain Productionsilta. Osoitetta en löytänyt, pahoittelen. AH

OMNIUM GATHERUM: "Gardens, Temples... This Hell" MCD '99 (25.9.99)
Bändi soittaa asenteella metalliaan. Heavy / deathiä tunnelmoivin koskettimin ja armotonta menoa, haikeaa hidastelua, upeita vokalisointeja. Laulupuolella käytetään vain yhtä miestä ja vain örinää, mutta sitä käytetään monipuolisesti: välillä matalalta muristen ja välillä bläkkähtävästi karjuen. Koskettimet ovat enemmän taustaa rehevöittämässä, mutta nousevat välillä myös etualalle ja niitä käytetään myös ehkä epätavallisellakin tavalla, hiukan teknopoppis tyyliin (tai ehkei aivan). Kitarat esittävät kauniita osuuksia välillä ja välillä myös upeita sooloiluja. Pääsääntöisesti musiikki on kuitenkin rankahkoa vääntöä, mutta seasta löytyy näitä suvantokohtia, joihin sijoittuu kauniimpia melodiaosuuksia. CD sisältää kolme todella tasokasta biisiä ja hintkaan ei ole kuin 25mk, joten suosittelen tilaamaan! Markus Vanhala, Rantakatu 3, 48700 Kyminlinna. AH [haastatteluun]

OMNIUM GATHERUM: "Omnium Gatherum" cd-r '98 (16.1.00)
Tämä Omniumin vanhempi demo ei minun mielestäni musiikillisesti häviä juurikaan uudemmalla "Gardens, Temples... this Hell":ille. Kappaleista löytyy sitä samaa aggressiivisuutta ja vauhtia, mutta myös niitä kauniita osioita ja mukanaan vieviä riffejä sopivissa suhteissa. Ehkä hiukan enemmän on syntsalla osuutta ja se soi muutenkin yleisilmettä kirkkaammin. Laulupuoli sen sijaan hukkuu todella usein taustamölinään, mutta jossain biisissä käytetty puhdaslaulu oli tosi toimiva! Sitä saisi käyttää uudelleenkin. Soundit tällä cd-demolla sitten ovatkin todella huonot ja se kyllä puottaa mielekkyyttä huomattavasti. Myös volyyminupit saa kääntää kaakkoon, jotta kaiuttimista kuuluisi jotain. Puutteistaan huolimatta lyö monet muiden tuotokset samalta laudalta! Osoite edellisessä arviossa. AH [haastatteluun]

PIMENTOLA: "Demo '98" (16.7.00)
Pimentola on Lempo-nimisen miehen bändi Vantaalta ja hän vastaa yksin demonsa musiikista, lukuun ottamatta "Pimentolan Väki" -biisiä, jossa säveltämässä on vielä ollut osittain mukana bändin entinen jäsen, Turja. Musiikki tuo väistämättä mieleen Burzumin vanhemman tuotannon (ei siis uudet syntsaräpellykset), johon varmasti eniten vaikuttaa vokalisointi. Myös kitaroissa on paljon samaa ja kun rumpukonekin on melkoista tykittelyä, niin ei Burzumista kauas lennetä. Pimentolan musiikissa kuitenkin sekoittuu myös joitain sinfonisia aineksia koskettimien myötä ja selvimmin ne ovat esillä "Paluu Kalmisomaan" -kappaleessa, joskin myös instrumentaalissa outrossa. Koskettimet kaiken puolin pääsääntöisesti hyviä ja väliin pitkälti pianomaisia. Ne myös soivat muuta äänimaailmaa hieman kirkkaammin. Kaksi neljästä raidasta on äänitetty jonkinmoisessa kotistudiossa ja kaksi Moon Records studiolla, joka ehkä korostaa siellä äänitetyn syntsavoittoisimman "Paluu Kalmisomaan" syntikoiden kirkkautta. Hieman kehnon saundin lisäksi kappaleiden sovituksetkaan eivät ole aivan kärkipäätä, sillä siirtyminen osiosta toiseen aiheutti useamman kerran kysymyksen kappaleen vaihtumisesta. Myös pitkittämisen makua oli paikka paikoin. Näistä miinuksista huolimatta todella pätevän kuuloista Burzum-kohtaa-sinfonian metallia eikä 15mk ole varmasti liian kova hinta tästä n. 16 minuuttia pitkästä kasetista. Osoite: Pimentola, Kuusitie 15 A, 01400 Vantaa. E-mail: lempo.pimentola@pp.inet.fi AH

PORTRAIT OF BEYOND: "Jorney" demo-cd '00 (12.4.00)

Metallista ei Portrait of Beyondin omakustanne mcd:n kohdalla voida oikein puhua. Musiikki on hyvin melodista, suht' hidastempoista. Vertailukohtaa voisi lähteä hakemaan vaikka As Divine Gracen "Suprematuresta" ja Amorphiksen "Tuonelasta". Varsinkin "Dominant"-biisin alun itämaistyyliset fiilistelyt tuovat mieleen Amot ja Kingston Wallin. Yhteydet As Divine Graceen lujittuvat erityisesti, koska näilläkin naislaulu näyttelee suurinta osaa musiikissa ja muutoinkin hiukan samaa saundia on. H. Vähäsarjan laulussa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta hiukan enemmän kokeilevaisuutta äänialaan antaisi kummasti raikkautta. Toisekseen musiikki on juuri sen tyylistä, että siihen sopisi mielestäni erinomaisesti puhtaahko miesääni naislaulun tueksi. Minin avaavassa "Stargazer":ssa kuullaan välissä kyllä miehen puheosuus ja "Dominant":sta löytyy black-vokalit, mutta jotain enemmän jää kaipaamaan. Bläkkislaulukaan ei sovi hirvittävän hyvin bändille, vaikka hyvää vaihtelua välissä onkin. "Wasteland":ssa on kolmesta biisistä onnistuneimmat lauluosuudet. Juuri sitä kaipaamaani äänensä rajojen etsimistä ja heti se tuo piristävää otetta mukaan. Kannetkin minillä on tosi upeat ja niistä löytyy niin sanoitukset kuin muutakin pikku faktaa. Saundimaailma on kirkas ja soitinpuolelta muuten löytyy toistaiseksi hiukan harvinaisempi viulu. Ainut miinus tuleekin ehkä laulupuolelta, joten panostakaas siihen ensi kerraksi, niin hyvää tulee. AH

PROPHET: "Miles Away" mcd '99 (20.4.00)

Ensimmäiset kymmenen sekuntia odotin kuulevani Gloomy Grim'iä, sillä sen verran samankuuloiset koskettimet ovat. Tämän jälkeen yhtäläisyyksiä ei löydykään. Prophetin "Miles Away" on raikasta, paikoin vahvastikin rockaavaa metallia suunnalta uudempi Katatonia. Kitarat ovat selkeästi tuotu esille ja tarjoavatkin hyviä ja mieleenpainuvia melodioita niin säröillä kuin ilman sekä akustisesti. Koskettimet ovat usein enemmän taustalla, mutta nousevat tunnelmallisimpiin osioihin aivan etualalle loihtimaan vahvoja tunnelmia pianomaisella soinnillaan. Laulupuolikin on Prophetilla hallussa, joskin "Gone" biisissä homma ontuu välillä. Puhdasta ja rockimpaa laulua käytetään enimmäkseen, mutta myös hiukan matalampi puhdas ääni ja todella erinomaiset matalat vanhan Paradise Lostin kunnon mörinät tuovat jylhää kontrastia musiikiin onnistuneesti. Esimerkiksi "Miles Away" biisi on välillä aika tunnelmoiva ja rauhallinen, mutta matalat murinat tuovat siihen jylhää tunnelmaa. Kyseinen biisi onkin cd:n parhaita yhdessä "Now I die":n kanssa, jossa on todella vauhdikkaat ja melodiset kitarat, päällekäiset puhtaat ja karheat vokalit. Kaikkine väliosineen mitä parhain kappale. Kaiken kaikkiaan materiaali on eheää ja tunnistettavaa samalle bändille. Jälleen yksi demo, joka potkii todella mallikaasti. Suosittelen! Yhteystiedot ovat seuraavat: Prophet, Ukkostie 4F 83, 00720 Helsinki. AH

QUIETUS: "Promo '99" MCD (25.9.99)
Jälleen yksi loistava bändi Oulusta. Quietus soittaa tällä tuotoksella kolmen biisin verran laadukasta black metallia. Kaksi ensimmäistä biisiä on uusia ja viimeine biisi on aiemmin julkaistun kappaleen live-versiointi. Kaikki kolme kappaletta ovat hyviä. Laulupuoli on aggressiivista raakkumista ja välistä kuullaan mm. Arcturuksen Asperha Hiems Symphonylla kuullun tyyppisiä puhtaita osuuksia. Muutenkin tämä kuulostaa paikoin vanhemmalta Arcturukselta, eikä todellakaan huonossa merkityksessä. Kappaleet ovat varsin rauhallisia temmoltaan, eivätkä mitään päätöntä tykitystä pallit vaahdoten. Kannattaa kysellä osoitteesta: Kimmo Vänttinen, Peuratie 10 as. 6, 90650 Oulu. E-mail: quietus@freenet.hut.fi AH

[uusi] RAVINE: "Maleficarum" promo '00 (21.2.01)
On hankalaa arvostella tuttujen ihmisten bändejä olematta joko ylikriittinen tai vastavuoroisesti turhan ylistämään taipuva. Lappeenrantalais-Ylöjärveläis-Haminalais sektorille hajaantunut Ravine on kuitenkin sen verran lupaava tulokas metallin saralla että uskoisin tämän pienen julkisuudenosoituksen olevan oikeutettu. Aikaisempi tuotos ”Departure – a dream of death” demo ei onnistunut minua merkittävämmin vakuuttamaan mutta nyt alkaa olla pojilla perusasiat sen verran vakaasti hallinnassa että en voi olla huomaamatta potentiaalia isompaankin sopimukseen asti. Maleficarum tarjoilee dark metal tyylistä fiilistelyä kahden biisin verran. Ensikuuntelulla mieleen tulee melko vahvasti thy serpentin ”forests of witchery”. Lähinnä kitarakulkujen ja yleisen tunnelman tiimoilta. Minkäänlaisesta kopioimisesta ei voi puhua. Biisit on rakennettu tunnelmaltaan rauhallisiksi. Vaikka aggressiivisempiakin riffejä löytyy, kaiken kaikkiaan kuulijalle välittyy seesteinen ja sinisävyinen kuva. T. Öhmanin ärinä ja A. Mäkisen puhtaat laulut palvelevat kappaleita niin kuin pitääkin. Puhtaita laulusuorituksia olisi voinut hyödyntää hieman enemmänkin. ”Pakkoörinä” tilanteita ei kuitenkaan ole päässyt syntymään. Soitannollisesti Maleficarum on erittäin korkeaa keskitasoa. Paikoittain esiintyvää lievää yliyrittämisen ja pätemisen tarvetta lukuun ottamatta soittajat osaavat asiansa ja niitä paljon ihannoituja ”täkyjäkin” löytyy tarpeeksi mielenkiinnon säilyttämiseksi. Soundit ovat selkeät ja tarkoitustaan palvelevat. Väkisin kun pitää morkata niin mainittakoon että haikka on aivan liian kovalla muihin rumpuihin nähden. Kitaroita ja bassoa olisi voinut nostaa enemmän pintaan. Jos haluat hankkia demohyllyysi erittäin vahvan tunnelman omaavan levytyksen, on maleficarum vioistaan huolimatta mainio hankinta.
Kyseinen tuotos ilmestyy myyntiin vinyylinä. HM

RIIVAAJA: "Filosofi" demo CD (9.8.99)
Hyvät lukijat: Jos haluatte ostaa ja tukea omaperäistä ja absoluuttisen loistavaa musiikkia, niin hankkikaa "Filosofi" hinnalla millä hyvänsä! RIIVAAJAn musiikki on käsinkosketeltavaa sekä hyvin maanläheistä taidetta. Riffit ovat nerokkaan yksinkertaisia ja varmasti tehty Rock n' Rollin ABC toisessa ja IM:n "Live After Death" toisessa kädessä. Sanoitukset puolestaan ovat raa'an sarkastisia kertomuksia ihmismielen pimeimmistä puolista ja kaiken kruunaa vokalisti Dominuksen harvinaisen tyly ulosanti. Jos minä omistaisin levy-yhtiön, niin hankkisin tämän bändin lafkaani vaikka sitten kirveellä uhaten ja ihan vittuillessani MARY, CMX, VÄRTTINÄ ja ULTRA BRA: Pysykää vain siellä missä olette, sillä RIIVAAJA on aitoa taidetta!!! ND [haastatteluun]

SILENTIUM: "Caméne Misera", '98 (9.8.99)
Tämä on laatua kansista kasetin loppuun! Uljasta tuotosta kietoo kauniit värikannet, sanoineen kaikkineen. Silentiumin seitsenhenkinen poppoo vääntää todella kaunista metalliaan käyttäen paljon melodiaa, naislaulua, puhdasta miesvokalisointia ja miehekästä murinaa. Kaiken kaikkiaan nauhalla on kolmet miespuoliset ääninäytteet. Demolla kuullaan myös kaunista viulun soitantaa. Sanoitukset ovat kauniita ja herkkiä ja kansitaitteessa puhutaankin 'runoudesta'. Ei kai tästä nyt niin ihmeitä tarvitse sanoa - laatu on laatua ja jos joku sitä haluaa, niin hankkii tämän 6 biisiä käsittävän mestarillisen teoksen itselleen, hinnalla millä hyvänsä! Tämä bändi muuten kuuluu siihen joukkioon jotka saivat ensimmäisenä kiinnitykset Spinen kylkeen vast'ikään kyhättyyn Spike Farmiin. CD:tä sopii siis odotella. Sami Boman, Soutulantie 13, 42300 Jämsänkoski. AH [haastatteluun]

SOLEMN RITE: "Hollow" demo-cd '00 (14.6.00)

Solemn Riten ensidemo "Hollow" käsittää viisi biisiä ja noin 19 minuuttia. Demo alkaa "deathmetal-introlla", jolla lähinnä tarkoitan, ettei se kuvaa itse musiikkia juurikaan. Antaapahan odottaa pianon kuljettelemalla jylhällä tunnelmallaan jotain (liian?) hyvää. Itse musiikki onkin sitten tosiaan muuta kuin death metallia. Sellaista kevyehköä 'nyky'-metallia kitaroiden vedättämänä ja puhtaalla laululla. Ensimmäinen varsinainen biisi "In the Blood" on muuta demoa hiukkasen nopeampi ja musiikillisesti ihan ok, mutta siitäkin paistaa jo läpi bändin heikkoudet. Laulaja ei ole paras mahdollinen, välistä tuntuen, ettei hänen äänensä kestä tai pääse tarpeeksi korkealle sitä vaativissa kohdissa. Viimeinen kappale "Forgotten Meaning of Hollow" on demon parhaimmistoa. Hiukan Sentenced tyyliset kitarat, suht' rauhallinen tempo ja riittävän monipuolinen sovitus nostavat sitä ylitse muiden. Kokonaisuutena "Hollow" kaipaisi biiseihinsä enemmän imua ja kenties pariin paikkaa räväkämpää potkua. Nyt demo on hiukan tasapaksu, eikä tarjoa kuulijalle riitävästi. Kehittyneemmällä laulajallakin saataisiin monista kohdin enemmän irti, mutta tekemällä oppii, joten jatkakaa samaan malliin. Ensidemoksi menettelee. E-mail: solemnrite@iobox.fi AH

SONATA ARCTICA: "UnOpened", single'99 (25.9.99)
Spine on taas tehnyt löytöjä Pohjoisesta Suomesta. Tällä kahden kappaleen (1. UnOpened 2. Mary-Lou) singlellä Sonata Arctica jättää todella nälkäiseksi. Ensivaikutelma on Stratovarius, mikä ei sinällään muutukaan juuri kuunteluista, vaikkakin eroja oppii Stratojen ja Sonatan väliltä löytämään paremmin. Esim. laulupuolelta, vaikka tässäkin lauletaan korkealta on tyyleissä erot. Paljon melodiaa niin kuin asiaan kuuluu, kitara tiluja kosketin kikkailuja, tarttuvia kertosäkeitä yms. ja laatua! Bändi on taidoistaan huolimatta vielä nuori: kolme neljästä jäsenestä on väliltä 17-19 v., joten tulevaisuudeltahan sopii odotella vaikka ihmeitä... AH [haastatteluun]

THE 69 EYES: "Gothic Girl" cds'00 (27.7.00)

Kuullessani ensimmäisen kerran "Gothic Girl":n radiosta oletin kuuntelevani Type O Negativen uutta materiaalia, joskin saundi oli jollain lailla rikkaampi, eikä biisikään ihan perinteiseltä Typeltä kuulostanut - matala laulaja sen sijaan kylläkin. Kyseessä olikin sitten The 69 Eyes, jota en aiemmin ollut kuullut, mutta seuraava tapahtuma olikin syksymmällä tulevasta (vielä nimeämättömästä) levystä makua antavan "Gothic Girl" -singlen hankinta, joka "Gothic Girl":n lisäksi sisältää "Velvet Touch" -biisin. Nimibiisi on puhdas hitti! Sopivan temmon ansiosta mukavasti rullaava, hyvillä kitarosuuksilla, ei liian dominoivilla koskettimilla maustettu, radiosoittoakin runsaasti saanut biisi. "Velvet Touch" on hieman "Gothicista" hidastempoisempi ja erityisesti kitara tuo raskautta. Molemmissa biiseissä on erittäin vahvat sanoitukset kertosäkeineen (niistä kun saa selvänkin), myöskään koskettimet eivät dominoi, mutta tuntuvat silti hyvin tehokkailta. Ainakin itseni "Gothic Girl" sai odottamaan syksyn täyspitkää julkaisua innolla! AH

THE REPUBLIC OF DESIRE: "Biopreparat" mcd '00 (23.1.00)
Yrittäkääs perkeleet pysyä paikoillaan, kun tätä kuuntelette! Vittu, semmoista aggressiota ja vihaa The Republic Of Desire kylvää, ettei kevättä taida tänä vuonna tullakaan. Viime vuoden lopulla bändi varmaan pisti Astia Studiot remonttiin käydessään äänittämässä siellä tämän kuuden kappaleen "Biopreparat" -mcd:nsä.

Astian hyvät soundit eivät tosiaankaan jää tämän lätyn parhaaksi puoleksi, vaan kokonaisuutena tämä Slipknotmainen räyhäperkele pyyhkii raastavine kitaroineen, bassoineen, tykittelevine rumpuineen ja lisäperkussioineen luulot pois! Haistakaa-iso-vittu meiningin kruunaa vokalisti Lindbergin mahtava riehuminen: äijä raakkuu ja ärisee ja miten ikinä hän sen tekeekin, sanomaansa sellaisella vihalla ja asenteella, että päät pois! Hemmo kuulostaa vihaisemmalta kuin palleillensa potkittu härkä!

Sanoitukset antavat ymmärtää, että Lindbergin sisällä on jotain, joka täytyisi saada pois, mutta jos se saatana tämän kurituksen kestää, niin ei se lähde pois kyllä kulumallakaan! Antaa siis jatkossakin aihetta odottaa lappeenrantalaisilta kansanmurhaa ja jäänkin katsomaan, minne tämä bändi seuraavaksi suunnistaa. Teurastamolle? AH

TO/DIE/FOR: "In the Heat of the Night" cds'00 (27.7.00)

To/Die/For:n single "In the Heat of the Night" käsittää kolme kappaletta tai oikeastaan kaksi, "In the Heat of the Night" ja "Farewell", mutta "In the Heat...":sta on radioversio ja tavallinen. Nimibiisi on Sandra-coveri, josta To/Die/For:n käsissä on syntynyt kuin heidän omansa. "Farewell" ei kuulosta lainkaan eri bändiltä kuin "In the Heat...", vaan linja on eheä.

Japen laulut on levyltä totutusti todella korkeatasoista puhdasta laulua, mutta todella vakuuttavasti vierailunsa singlellä hoitaa myös Lullacryn vokalisti Tanya. Hänen äänensä sopii "In the Heat...":n täydellisesti ja äänestä löytyy tarvittaessa sitä perinteistä hentoutta, mutta myös vahvuutta, joka Tanyalle on ominaista.

Kuten jo sanottu, "All Eternity":n avausraita "Farewell" (josta on myös video, kuten myös "In the Heat...":sta), istuu mutkattomasti titteliraidan jatkeeksi. Miettiessäni "Farewell":n valintaa singlelle hain sitä sanoitusten kautta ja päädyin johonkin tällaiseen:

"Useita vuosia sitten nuorukainen X tapaa kuuman neidon nimeltä Sandra, jonka katse vangitsee uroksemme ja yön kuumuudessa ja huumassa he rakastavat toisiaan niin kuin mies ja nainen rakastavat... Ihanuuden keskellä kuitenkin häilyy epäilys ja pelko. Niinpä vuosia myöhemmin on jäähyväisten aika, muttei kuitenkaan toisilleen, vaan tuolle ikävälle, valheiden kyllästämällä seudulle. Menneet valheet unohdetaan ja käsi kädessä vaelletaan paikkaan turvaisaan..."

Joo-o. AH

TOTAL DEVASTATION: "Fallen Mankind" demo-cd'00 (26.3.00)

Enpä tiedä miten laajaan kuulijakuntaan "Fallen Mankind" uppoaa, mutta itseni se kyllä yllätti. Total Devastationin koneellinen industrial metal rytke on jokseenkin harvinaista herkkua Suomesta. Kaikki elementit on erinomaisesti ohjelmoitu ja upotettu osaksi kokonaisuutta: rummut nytkähtelevät juuri niin kuin pitääkin ja muut surinat ja kalkkeet täydentävät äänimaailmaa hyvin kitaroista puhumattakaan. Huonoja puolia ei hirvittävästi ylipäänsä löydy ja ainut josta nyt kehtaan ryhtyä jotain narisemaan on laulupuoli, joka on kyllä hyvää murinaa ja asennetta löytyy, mutta niin turhan yksitoikkoista. Koko demo viedään läpi samalla 'suhinamurinalla'. J.Heinonen voisi huomattavasti enemmän hakea äänensä rajoja ja vaihtelua murinoihinsa. Vaikka tittelibiisissä kuullaan myös taustahuudahduksia ja "Chemical Visions":in alussa on elokuvatyylistä puhetta (liekkö sitten suoraa lainausta jostain, kun en tiedä???), joka muuten on loistava veto, eivät ne ehkä siltikään väritä meininkiä aivan tarpeeksi. En osaa arvailla kuinka hyvin Total Devastationin terrori mahtaa kolahtaa levy-yhtiöihin, mutta toivonmukaan jotain kautta ainakin tulee enemmänkin bändin musiikkia kuultavaksi, sillä kolme kappaletta ei riittänyt tyydyttämään (raastamaan) kuulohermojani tarpeeksi! Ai niin, myös kannet on aika pirun tyylikkäät! AH

TWELVE INCHES: "Teenage Vaseline" mcd '00 (6.9.00)

Twelve Inches'in (ennen Psycho Bitch) nelihenkinen kokoonpano ponnistaa pääkaupunkiseudulta viiden biisin omakustanneminillään. Vakuuttavaa rockia asenteella ja haetulla imgolla. Vai mitäpä sanotte levyn nimestä "Teenage Vaseline", kansista, joita koristaa (teenage-) vaseliinipurkki, vihjailevasta bändinimestä ja sanoituksista, jotka kiertelevät aiheita "Hangover Heroes":sta ja "Teenage Queen":sta ja kehottavat "Oh baby please get on your knees"? Kaikkiaan sanoituksissa on jotain samaa kuin Bloodhound Gangilla, mikä ei kyllä välttämättä ole haettua. Biisit liikuskelevat jossain AC/DC:n maisemissa, vaikka muitakin vertailukohtia löytyy. Itselläni tuli mieleen ainakin Aerosmith ja sainpa hahmoteltua "Hangover Heroes":n alusta jotain kytköksiä Sentencediinkin ja kaiken kaikkiaankin kitaroissa esiintyy paikoin metalmaista raskasta otetta. Juha Ruohoen, mies mikrofonin ääressä, joitaa hommansa hyvin pystyen venyttämään ääntänsä ja kuulostaen hyvältä. Samoin taustalaulut natsaavat hyvin. Metallisteille (niihin kai suurin osa lukioistani lukeutuu) tätä ei suoralta kädeltä voine suositella, mutta rock'n'rolla roiskinnan ystäville kyllä. Yhteyttä saa otettua vaikkapa e-maililla: twelveinches12@hotmail.com. AH

UNHOLA: "Minä Olen Tie" (9.8.99)
Unhola on aika pirun kova! Musiikki on aggressiivista bläkkiä, unohtamatta melodisuutta. Melodiapuolta hoitelee niin kitara kuin syntsa, jota kuitenkaan ei käytetä mitenkään dominoivasti, vaan pikemminkin taustalla musiikin rehevöittäjänä. Vokalisointipuoli on erikoista ja hyvin vaikeaselkoista älinää, vaan mitä vittua, kun se kerta kuulostaa hyvältä! Tämä kolmas demo, "Minä Olen Tie", käsittää 3 biisiä + intron ja outron. Eniten täällä päässä kolisee demon toka virallinen kappale "Maa, Tuli ja Henki", jossa on sitä jotain. Jos et tätä vielä omista, niin osta se sitten samantien! Rahaa vaan osoitteeseen: UNHOLA, c/o Marko Hyytiä, Tanhuakuja 8 as 21, 23500 Uusikaupunki, Finland. AH

WINTER FOREST: "Kohti pimeyttä" demo '98 (9.8.99)
Jaa-a, tämän demon nauhoitukseen ei ole todellakaan paljon vaivaa nähty, vaan kyseessä on perinteisellä "nauha mankkaan ja menoksi" tyylillä kyhätty treeninauha. Myös musiikki on sitä tutuksi ja turvalliseksi havaittua räkä-black-metallia (Vaikkei musiikki vakuuttaisi ketään, aina voi kalastella pisteitä true-imagolla. ) josta puuttuu basso ja balanssin puute. En keksi oikein mitään hyvää syytä miksi tämä demo pitäisi tilata, mutta ehkä black metallin fanaattisimmat kannattajat löytävät tästä jotain minulle piiloon jäävää... STÅLHAMMAR PROD. c/o Tomi Kalliola Kaskentie 3 as.1 05840 HYVINKÄÄ FINLAND ND

WITHIN THESE WALLS: "Gardens Of Twilight" demo'99 (11.1.00)
Yhden miehen täysin syntsalle pohjautuva projekti. Gardens Of Twilight on "bändin" ensimmäinen demo, joka kyllä paistaakin läpi. Ensimmäinen ja toinen kappale ovat mielestäni melkoisia räpellyksiä, toisen ollessa vain lyhyt rummuilla päristely ja toisen ollessa muuten mitään sanomaton. Kolmas kappale pohjautuu uskoakseni rungoltaan vain kolmelle koskettimelle ja niiden pimputus alkaa kappaleen pidetessä käydä tylsäksi. Neljäs kappale on siihen mennessä monipuolisin, mutta siinäkin on heikkoutta: usein taustalla kuuluva laivan sumutorvea muistuttava tööttäys kyllästyttää myös pitemmän päälle. Viimeinen kappale on paras. Mikäli kappaleet ovat luontijärjestyksessä, tulevalta voi odottaa muutakin kuin itkunpuserrusta. Tämän demon suurin heikkous, on itsensätoistavuus. Aivan liian suppea äänimaailma käy nopeasti tylsäksi. Paikoittain löytyy hyviäkin osia, joten en tuomitse yritystä vielä tässä vaiheessa... Tapio Ahola, Lentäjänkatu 3, 33960 Pirkkala. AH

[<- arviot-valikkoon]