|
Moro Markus!
Mitenkäs kesäsi on mennyt ja heti
perään voisitkin
määritellä musiikillisen tyylinne
lukioille.
-No
kesähän meni nopeasti partaa
kasvatellessa ja nyt on syksy jälleen iskenyt
päälle. O.G.:n musiikin voisimme
luokitella melodiseksi, ehkä tunnelmalliseksi
kalmametalliksi kovalla meiningillä
höystettynä (eikä
miksikään Sentenced tyyliseksi, kuten SFP
demoarviossamme väitti, perkele!)
Olette
tähän mennessä julkaisseet kolme
tuotosta, joista kaksi on CD:eitä, mikä
sinällään on positiivistä.
Kuinka ja miksi olette päätyneet CD:seen
julkaisumuotonanne?
-Nykyaikana on helppo ja halpa
tuottaa CD:itä kotipolttoisesti. Tottakai CD
on kaikella tavalla kasettia parempi, ja kun se
vielä tulee halvemmaksikin kuin kasettikopiot
niin juttuhan on sillä saletti.
Itse en ole
ensimmäistä kasettidemoanne kuullut,
mutta kerroppa mitä on tapahtunut nuista
alkuajoista tähän hetkeen?
-O.G.
perustettiin epämääräisesti
siinä vuosien 95-96 vaihteessa kun aloimme
Ollin kanssa kahdestaan tekemään
biisejä. Pian saatiin mukaan kolme
hörhöä lisää ja bändi
oli valmis. Paljon treenattiin ja ekan keikan
heitimme vuoden`97 alussa Kotkan nuokkarilla. Se on
erittäin hyvä jos et ole tuota
ensimmäistä demoa (Forbidden Decay `97)
kuullut, sillä se on täyttä paskaa
kaikelta osin; ensinnäkin äänentaso
on puuroa neliraiturin ja kellarin ansiosta, ja
soitto on huolimatonta. Kokoonpano on vaihtunut
noista alkuajoista siten, että basisti on
vaihtunut muutamaan otteeseen ja Lappalainen on
siirtynyt pelkästään lauluun ja
toista kitaraa on tullut
työstämään Harri Pikka.
Kesällä `98 väsäsimme uuden
demon joka sekin nauhoitettiin
treenikämpällä, mutta
tällä kertaa digitaalisin vehkein.
Tosin
tämäkin tekele kärsii
heikosta äänimaailmasta kiireisen
tekoaikataulun vuoksi. Jouluna `98 menimme sitten
ekaa kertaa ihan oikeaan kunnon studioon jossa
nauhoitimme uusimman omakustanteemme ”Gardens,
Temples…this Hell” mini-CD:n. Tämä tekele
on ensimmäinen tekeleemme johon voi olla
suurilta osin itsekin tyytyväinen; soitto
toimii ja äänetkin ovat erittäin
hyvät.
Oletteko
kenties kehittyneet?
-Tottakai
on luonnollista kehitystä tapahtunut
paljoltikin alkuajoista. Ainakin itse voimme sanoa,
että alamme kuulostaa jo oikealta
bändiltä ja soittotaito on karttunut
rutkasti. Biisit ovat parantuneet ja oma tyyli on
alkanut hahmottua entistä
selkeämmäksi eikä vanhantyyliseksi
sekametelisopaksi.
Sinä
vastaat Omnium Gatherumin musiikillisesta puolesta.
Eikö muu bändi ole tarpeeksi
kyvykästä tekemään
musiikkianne?
-Kukaan
muu ei ole sitä ikinä tehnyt, joten se on
sitten jäänyt minun hommakseni tuoda nuo
biisintyngät ja aivoitukseni
treenikämpälle. Muun bändin hommana
on sitten ollut biisien sovittaminen ja sen
perinteisen Omnari saundin tuottaminen. Toki
muutkin ovat kyvykkäitä
säveltämään musiikkia,
siitä todisteena toimivat jotkut heidän
omista projekteistaan.
Näetkö millaisia
positiivisia puolia siinä, että yksi mies
vastaa kaikesta musiikista?
-Lähinnä sen, että
linja on pysynyt samassa suunnassa eikä
seilaillut sinne sun tänne kaikkien
aivoitusten mukaan. Voisi sanoa, että
näin ei synny niitä kuuluisia
musiikillisia erimielisyyksiä.
Laulajanne,
Olli, puolestaan vastaa sanoituksista.
Pystyisitköhän tekemään pienen
syväluotauksen hänen ajatusmaailmaansa
kertomalla hiukan laulujenne
sisällöistä?
-Ollin
mukaan hänen lyriikkansa kertovat mm. kaikesta
mikä muistuttaa meitä ihmisten kuolevasta
sisimmästä ja kuolemasta yleensäkin,
mukana on valheita, lisääntyvää
kieromielisyyttä jota kukaan ei voi paeta
sekä kokoon kuihtuneita unelmia ja tuskaa.
Dogmaattisuuden varjostamaa nykymaailmaa, joka
heijastuu ihmisen mieleen ja tekoihin. On kuulemma
tärkeää muistaa ettei
mikään tarina myöskään
pääty onnellisesti…
Kun katselin
sivuiltanne uutisikkunan läpi, huomasin,
että bändissänne on tällä
hetkellä vähän väliä joku
armeijan leivissä. Kuinka pahasti tuo haittaa
bändinne toimintaa?
-Tällä hetkellä
basisti Janne, rumpali Jamo ja synamies Mikko ovat
armeijassa ja laulaja Olli pääsi vasta
kesällä pois. Tämä on
pakottanut bänditouhut aika suppeiksi
tällä hetkellä, mutta yritämme
soittaa aina kun on mahdollista ja olemme
nauhoittaneetkin hieman uutta matskua
kämpillä. Muutaman keikankin
yritämme toteuttaa syksyllä.
|
Keväällä jouduimme
jopa soittamaan yhden keikan lainalaulajalla ja
lainakosketinsoittajalla, kun Olli ja Mikko olivat
jollakin perhanan sotaleirillä. Vuodenvaihteen
jälkeen alamme kyllä jauhaa tosissamme
taas! Ja tottahan tuo armeija haittaa siinäkin
mielessä, että pojilta on tukka
lähtenyt, heh…
Myöskään ette ole
välttyneet miehistön vaihdoksilta. Olikos
se nyt rumpalinne, joka viimeksi sai
väistyä, mitä hänen kanssaan
tapahtui? Eikö ole rasittavaa opettaa uudelle
soittajalle vanhoja kappaleita kun itse jo hinkuisi
uusia tekemään?
-Meidän vanha rumpalimme Ville
Salonen muutti kauas pois opiskelemaan, joten uusi
rumpali oli välttämätön.
Uudeksi rumpaliksi löytyi heti toisen
kitaristimme isoveli Jarmo Pikka, joka on aika
rovasti tuon rumpujensoiton alalla.
Kappaleiden
|
oppimisessa ei ollut
mitään ongelmaa ja itseasiassa
vanhatkin kappaleet saivat uutta munaa ja
kuulostavat helvetin paljon paremmalta
näinä päivinä. Onhan
se tietysti aina ikävä aloittaa
alusta kertaamalla vanhat biisit uudelle
jäsenelle, mutta kuten sanottu,
uusien jäsenien ansiosta homma on
mennyt aina vain eteenpäin.
|
Jarmo Pikka
|
Kevättalvella '99 julkaisitte
tällä hetkellä viimeisimmän
tekeleenne, 3 kappaletta käsittävän,
"Gardens, Temples... This Hell", CD:n Polttouhri
Productionsin kautta. Kuinka paljon levyä
tehtiin ja mitä se on ehtinyt myydä?
-Alun
perin teimme kahdensadan levyn painoksen, mutta nyt
nuo kaikki on jo myyty, joten otamme levystä
jonkinsortin lisäpainoksen.
Millainen
yritys ja mistä päin tämä
Polttouhri muuten on?
-Polttouhri on täältä
Kotkasta päin oleva pieni pimeästi
toimiva yritys, joka julkaisee paikkakuntalaisten
bändien demo-CD:itä. PU hoitaa juuri tuon
levyjen halvan monistuksen. Lisää infoa
Polttouhrista voi etsiä netistä
osoitteesta: http://wwnet.fi/~evesa/pu/ .
Ilmeisesti
uskotte kykyihinne niin kuin asiaan kuuluu, mutta
minkä näet suurimpana syynä siihen,
että olette edelleen ilman sopimusta, vai joko
jostain ollaan haikailemassa
peräänne?
-Suurin
syy tuohon sopimuksettomuuteen on varmaankin oma
laiskuutemme; uutta levyä kun ei vielä
ole lähetetty muualle kuin Spikefarmille…
Pitäisi varmaankin tässä jossain
vaiheessa vähän ryhdistäytyä,
sillä tottakai uskomme itseemme ja
mahdollisuuksiin! Pientä yhteydenottoa on jo
ollut joltain pikkupikku yhtiöiltä muun
muassa Norjasta(!).
Olette
Kotkasta ymmärtääkseni. Sieltä
tulee mieleeni teidän lisäksenne At Dawn
They Sleep, mutta muuten en ole juurikaan
selvillä sikäläisestä
tilanteesta. Onko seutunne anti
köyhääkin, vai onko muitakin
maininnan arvoisia nimiä?
-Onhan
tämä täkäläinen
hevikulttuuri vähän köyhää
ja hiljaista, mutta lähivuosina on
selvää piristymistä alkanut
näkyä. Mainitsemisen arvoisia
bändejä Sleeppareitten lisäksi on
ainakin perinteistä heviä soittava
Manitou ja legendaarinen Urolagnia (taitaa tosin
nykyään olla Galactic Pulse
nimeltänsä!). Kotkassa on aika kehnosti
keikkapaikkoja joissa soittaa heviä, ja
niitä vähiäkin ollaan
suljettu.
Pitävätkö Kotkan ja
sen ympäristön bändit kuinka paljon
yhteyttä toisiinsa?
-Useimmat
bändit pitävät todella tiivistä
yhteyttä toisiinsa muun muassa vaihtelemalla
ja lainaamalla jäseniä
keskenään! (Ei ole harvinaista jos samana
iltana samassa paikassa, mutta eri
bändeissä soittaa sama naama useita
kertoja.) Yhteisiä keikkoja puuhataan
myös aika usein kimpassa.
Sinulla on
Omniumin lisäksi projekti bändi
nimeltä Seer Of Curses. Millainen bändi
tässä on kyseessä? Eikö Omnium
anna sinulle musiikillista tyydytystä
tarpeeksi, vai miksi täytyy olla lisäksi
sivuprojekteja? Eivätkö ne lisäksi
vie aikaa toisiltaan?
-Tuo Seer
of Curses nyt ei ollut muuta kuin vierailujuttu
Hornan Shatraugin projektissa jossa kävin
heittämässä pari sooloa, joten
siitä ei sen enempää. Pienet
sivuprojektit ovat aina mukavaa ajanvietettä
ja ainahan löytyy sellaisia ideoita jotka
eivät sovi Omnarin käyttöön…
Aikaa on tällä hetkellä ollut
muillekin projekteille juuri noiden armeijoiden
takia.
Joko olet
muuten nähnyt uusimman Star Warsin? Mitä
pidit ja kuka on suosikkisi?
-Tietenkin on käyty katsomassa
ja pidin kyllä, suosikki oli tottakai hienon
seventies lookin omaava Jar Jar Binks!!!
Vai niin, no
eipä muuta kuin hyvää jatkoa ja
toivottavasti saamme kuulla teistä
lisääkin!
-Kiitosta
vaan Aortalle ja sanotaan että perrkele
perästä kuuluu!!
|
