Suomesta tulee tiuhaan aivan uskomattoman tasokaita bändejä, jotka vain odottavat levy-yhtiöiden huomaavan heidät. Useimmat bändit ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän bläkkiä, mutta onneksi poikkeusiakin on. The Republic of Desire yllätti itseni todella positiivisesti materiaalillaan, joka on niin vihaista ja energistä, että heikompaa hirvittää! SlipKnotin tyylistä raivoa ei joka päivä Suomestakaan kuulla! Bändi perustettiin takavuosina laulaja Kalle Lindbergin ja toisen kitaristin Lasse Alanderin toimesta. Bändi lähti liikkeelle kantaen nimeä Fist Fuck Inc., joka Kallen mukaan oli keksitty Lassen kanssa kännipäissään. Tuolla nimellä duo ehti tehdä vain yhden demon konerummuin, jonka jälkeen miehitystä bändissä lisättiin.

K: - Ensimmäinen kunnon demo tehtiin nelihenkisenä yhtyeenä, jossa soittivat minä, Lasse ja Paavo Alander sekä Matti Jarva. Tuo basisti (Paavo) on Lassen veli ja Matti tuli ties mistä, kukaan ei muista... Myöhemmin, toisen demon jälkeen, tuli Panu Askonen toiseen kitaraan. Äijä tuli bändiin, kun hänen aikaisempi bändinsä hajosi. Syynä oli, että Panu sai silloiselta basistiltaan täydestä kaljapullosta päähänsä - pullo muuten hajosi. Viime alkusyksystä tuli sitten vielä tuo Heikki.
H: - Minut löydettiin hirveässä kännissä Lappeenrannan rautatieasemalta Ilosaarirokkiin menossa. Ennenkin olimme tunteneet jo suhteellisen pitkään, mutta emme kovin positiivisissa merkeissä.

Heikki myös hieman valotti millaisissa merkeissä hän ja muu bändi oli aiemmin toisensa tunteneet, mutta se jätettäköön nyt historian hämäriin. Ensimmäisen demon, eli tuon "The Rollin' Sixes":n, jälkeen nimi vaihtui nykyiseen The Republic of Desire'en.

K: - No, se alkuperäinen nimihän oli Fist Fuck Inc. ja se me Lassen kanssa keksittiin kännissä ja tota... pakkohan se loppujen lopuksi oli vaihtaa. Syytä voi pohtia jokainen ihan itse.
H: - Kohtalon ironiaa on, että aikoinaan, kun Tampereella asuin, pitelimme pienimuotoista ja täysin epävirallista järjestöä nimeltä Fist Fuckers Association.Haastattelu kääntyy hetkeksi Kallen taholta haastatteluksi, kun herra kiinnostuu tivaamaan Heikki- herralta, mitä heidän järjestönsä oikein tekikään. Käy selväksi, että lähinnä ryyppäsi, mutta sitten keskeytän heidät kysäisemällä, miksi he halusivatkaan tulla lapsena.

H: - Opettajaksi!!!
K: - Rockstaraksi!!!
H: - Lemmy oli minulle jumala jo viisivuotiaasta lähtien! Koko perhe taistolaisopettajia, niin johan siitä vaikutteita imee.
K: - Rockstaroilla on paljon naisia ja isot autot!!!
H: - Ja huumeongelmia. Kivaa. Sekakäyttö kunniaan!

Lueskellessani bändin sivuja hakeakseni taustatietoa tätä haastattelua varten, huomasin, että useimmilla jäsenistä tuntuu olevan kummallisia 'rituaaleja' varsinkin päissään toilaillessa, joten en mitenkään voinut välttää kysymästä tähän väliin myös niistä ja annoinkin Kallelle ja Heikille valtuudet pilkata muuta bändi, sikäli kun heitä ei paikalla ollut.

K: - Lasse on ylipainoinen ja Heikki ruma, Askosella on huono maku vaatteissa!!! Heikillä ÄO on alle 200!
H: - Niillä kaikilla muilla ÄO on alle 130. Kalle wannabe kommunisti!

Eikös joku ollut leikkinyt kynttilöillä?

K: - Ei, vaan ilotulitteilla. Paavo tulitti roomalaisiakynttilöitä perseestä. On sen perseessä ollut myös Ofelia pullo melkein puoliksi!!!
H: - Paavon perseeseen mahtuu mitä vain ja se ei ole naurunaihe! En tiedä montaa miestä, joka olisi yhden illan aikana tunkenut yhteensä lähes puolitoistametriä eri tavaroita ahteriinsa.

Tässä vaiheessa tulen lopulta siihen tulokseen, etten ehkä olisikaan halunnut kuulla kaikkea tuota! Käännän puheenaiheen The Republic of Desiren vierailuun viime vuoden loppupuolella Astia Studiolle, sivuttuamme ensin vielä bändin kotibileiden yleistä linjaa, josta kävi ilmi yhtä sun toista jännää. Millaisen palvelun Astia tarjosi ja menikö studiohommat ongelmitta?

H: - Paljon pornoa ja jumalattoman hyvän miksauspalvelun. Ainut miinus oli, ettei lehtien sivuja saanut liimailla yhteen omilla eritteillään. Ainut todellinen ongelma taisi kuitenkin olla vakuuttaa Kipot siitä, että perkussiosettini on oikeasti soitin eikä vitsi.
K: - Hyvät saunat ja paljon pornoa! Sessio kesti kymmenen tuntia ja miksaus tosiaan sitten sisältyi tuohon aikaan.

Ongelmana oli Kallen mukaan lisäksi ollut vielä Paavon haiseminen koko session ajan :) Ryhtyessäni kyselemään vierailun kustannuksia ja sitä jäikinkö rahaa vielä, Heikki valottaa, rahaa löytyneen vielä olueen sen jälkeen. Lisäksi irtoaa vielä kiitosta Kipolle:

H: - Kippo osaa hommansa. En sinänsä ihmettele miehestä, joka ei luultavasti ikinä saa.

Heikillä tuntui muutoinkin olevan ongelmia itsehillintänsä kanssa. Syyksi herra väittää taustallaan pyörivää filmiä, joka kuulemma stimuloi juttuja kyseiseen suntaan. Vain hetkeä aiemmin Heikki ilmoitti televisiossaan olevan juuri naisen jolla on penis! Toinenkin seikka kuulemma on: haastattelua tehtäessä mies on ollut neljättäkymmenettä tuntia humalassa. Kova mies, kun samana iltana pitäisi heittää vielä grindi keikka.
Asian ytimeen palataksemme, piti bändin nyttemmin julkaistun mini cd:n olla alunperin omakustanteinen, mutta tuolloin näytti, ettei bändiltä ole rahaa siihen ja he olivatkin etsimässä julkaisijaa levylleen ja kyselin sitten syitä tähän julkaisun viivästymiseen ja tiedustelin silloista asianlaitaa.

H: - Omakustanteinen se kyllä taitaa olla vieläkin, ellei minua olla jätetty uutispimentoon. Tästä haastattelustakin kuulin vasta parikymmentä minuuttia ennen sen alkua.
K: - Rahat juotiin! Saattaa tosiaan olla, että me se vielä julkaistaan. Heikki pidetään uutispimennossa sen takia, että ei tule kerrottua mitään liikaa, niin kuin sitä, että me poikien kanssa käydään aina veteleen sen muijia.
H: - JUMALAUTA!!!! Mutta ette kai sentään mun poikiani?
K: - Ketään ei ole väkisin pantu... Paitsi Paavoa :)

Yritän yhä kääntää jutun kulkua asiallisempaan suuntaan ja alan väkisinkin ihmetellä, millainen suhde bändillä on rakkaaseen basistiinsa Paavoon. Aika eroottinen ainakin! Niinhän siinä tosiaan sitten kävikin, että Republicit julkaisivat itse tuon mininsä. Kyseinen mestariteos kantaa muuten nimeä "Biopreparat". Vanhimmat sen biiseistä ovat kuulemma viime keväältä, mutta miten tuottelias bändi ylipäänsä on ja miten treenaatte?

K: - Biopreparatin jälkeen on yksi uusi biisi jo valmiina ja yksi on tekeillä. Tarkoitus on olla aina koko yhtyeen voimin, mutta joku saattaa toisinaan olla pois. Biisin hiomiseen kuluva aika - tän uusimman biisin kesti kaksi viikkoa eli kahdet treenin tehdä, mutta joissain biiseissä saattaa mennä parikin kuukautta.
H: - Itse en ole tuota uutta vieläkään kuullut, koska olen ollut kaksi viime kertaa niin kovassa krapulassa, etten ole kyennyt reeneihin. Tällä hetkellä meillä on treenit vain kerran viikossa, kun meiltä lähti reenikämppä alta erään nimeltä mainitsemattoman kikkelihevinbändin takia.
K: - Taisi olla Ikaros tai jotain...
H: - Tällä hetkellä reenejä on noin kahdenkymmenen kilometrin päässä. Icarus hengiltä!

Bändissä Lasse on se joka vastaa suurimmalta osin sävellystyöstä ja Heikki kertoo, että 'hittibiisejä' tulee kuin liukuhihnalta ja kuulemma jokaisesta mihin Lasse koskee, vaikkakin eri yhteyksissä haastattelun mittaan Kalle ja Heikki ovatkin vittuilleet Lassen biisien olevan paskoja ja bändin vain yksinkertaisesti tekevän niistä hyviä. Tämä kuulemma on vain ihan periaate, että niitä haukutaan paskoiksi. Millainen sitten muiden osuus on?

H: - Sovituksia ja omaa soitanto osuuttamme kehittelemme.
K: - Lasse tekee biisejä ja me tosiaan haukutaan niitä paskoiksi... Joo, minä teen sitten sanat ja sovittelen biisejä aika paljon.

Miten sanoituksia syntyy?

K: - Sanoituksia tulee ties milloin. Niitä tulee melko paljon kun vituttaa, mutta vaikkei vituttaiskaan, niin kun pohtii maailman epäkohtia, niin alkaa sanaa tulla. Sanoitukset ovat hieman poliittisia, mutta uusimmissa biiseissä käsitellään omaa pahaa oloa.
H: - Minä se Kallelle opetin, että armeija on pahasta. Vielä kun lihan himosta sen vieroitan, niin kaikki on hyvin. Kaipa se sen jo aiemminkin oli tajunnut, mutta luentoni jälkeen "Five Minute Future" -biisi syntyi.
K: - Se biisi on muuten nimeltään "5" ja on niissä sanoissa muutakin. Biopreparatin sisällöstä sen verran, että ne biisit on lähinnä tarkoitettu niin sanotusti avaamaan silmät.

Kysyessäni Heikiltä, mikä armeijassa oikein sitten mättää, hän ilmoittaa, että siitä pitäisi pistää erillinen liitetiedosto, sillä mikäli hän olisi saanut houkuteltua minut "armeija-aiheiseen debattiin", olisimme kuulemma istuneet haastattelua tekemässä vielä seuraavanakin päivänä. Tehtävistään The Republic of Desire'ssa, Heikki kertoo seuraavaa.

H: - Hyvin pikaisesti huomasin, että minä olen se äijä, jolla ei periaatteessa tee mitään, mutta kuitenkin pistän asioita pyörimään tai ainakin delegoin ne Kallelle.
K: - Kyllä sinä Heikki myös soitat.
H: - Kumminkin ainakin muut ovat sanoneet, että tuo perkussiohomma, jota teen lähes mieluummin, kuin perinteistä rummunsoittoa, tuo ihmeen paljon syvyyttä tuolle Biopreparat'ille. Ai niin. Hommasinhan minä meidät Kuusankoskelle ja takaisin, vaikka keikka oli Askosen (Panun) sopima plus sitten hotellihuoneen ja saunatilat ja kaikkea muuta kivaa.

Niin, kuulemani mukaan bändin live-showt ovat varsin energisiä tapahtumia ja bändi myös keikkailee ilmeisen mieluusti. Onko raivopäinen heiluminen harkittu osa esiintymistänne ja oletteko käyttäneet keikoilla mitään oheistarpeita?

K: - Keikkailla ei kovin reilusti, kun ei saa keikkaa. Paavo soitti kerran munasillaan. Mulla meinaa aina mennä taju keikalla.
H: - Oheistarpeita ei ole ja riehuminen lähtee ihan spontaanisti. Oli meillä kyllä kerran yhdellä keikalla Neuvostoliiton lippu mukana, mutta se taitaa olla ainoa.
K: - Ai joo, oheistarpeina meillä on Heikki!
H: - Minä olen se vieteri, joka poukkoilee ympäri lavaa, kun ei muutakaan tekemistä ole. Tai no, on. Kotibileissämmekin pidämme aina kovaa piittiä. Siinä sattuu oikeasti ja kirjahyllyt senkun kaatuilevat.
K: - Ja orvaskesi kuoriutuu parkettiin...

Kysymykseen, millaisia bändiläiset ovat siviilissä, ihan hulluja vai vähemmän hulluja, tulee seuraavaa:

H: - Ollaan ihan vitun reikäpäitä, mutta äärimmäisen pasifistisella ja sivistyneellä tavalla. Joskin, jos epäilee olevansa hullu, niin silloin ei yleensä olekaan. Näin sanoo psykologisetä. Mutta perkele, jos näkee hallusinaatioita keskellä päivää ja kuvittelee omituisia, niin mitähän se on?
K: - Yleensä aggressioita puretaan musiikin kautta. Viime viikonloppuna tosin hakkasin päätä seinään, kun vitutti. Ei hakata ihmisiä vaan itteämme. Joo, niin se psykologi sanoo, mutta jos ei pysty ajattelemaan muuta, kuin että masentaa ja vituttaa, niin minkä teet... otat Prozak'ia.

Haastattelu alkaa olla vähitellen lopuillaan ja päätän hiukan kysäistä myös bändin tulevasta. Kaikilla bändeillähän on unelmia, mutta millaisia ne ovat Republicilla? Mille levymerkille bändi esim. levyttäisi mieluiten ja heti tulee molemmilta, että Roadrunner. Muutakin sentään on 'kaavailtu'.

K: - Maailmanvalloitus!!! Me halutaan Metallican paikalle!!!
H: - Henkilökohtaisena unelmana on, että tienaisi niin paljon musiikilla (laskelmieni mukaan kolme levyttävää megasuosittua bändiä riittäisi), että voisi matkustella itämaissa ja hommata japanilaisen vaimon. Ne on hyvännäköisiä!

Juttua tulee vielä Type O Negativen uudesta "World Coming Down":sta, joka kuulemma on hyvä, muttei parempi kuin "October Rust", sekä muutoinkin, mikä onkaan paras bändi. Esille nousee ainakin Nine Inch Nails, Ministry ja Portishead ja sekin, että Metallica on paska. Loppuun herrat vielä jakavat kaikille yleispäteviä elämänohjeita.

H: - Sekakäyttö kunniaan. Rakastakaa ihmiset toisianne, mutta vihatkaa turpaanvetäviä sikaniskoja!!!
K: - Vihatkaa minua!
H: - Kyllä.
K: - ...tai jotain muuta.
H: - Tapan sut.

Aivan lopuksi kerrottakoon vielä, että haastatteluun osallistuneilla on jälkeenpäin ollut vaikeuksia muistaa, mitä aiheita käsittelimme ja mitä he olivatkaan sanoneet. Haastattelun päätteeksi Kalle ja Heikki aikoivat lähteä "hengailemaan" yhdessä, joten liekö silläkin osuutta. Joka tapauksessa, on vielä pakko mainostaa, että tämä bändi on mitä loistavin ryhmittymä. Vihaista, kick-ass-meininkiä tyyliin Korn tai SlipKnot + muuta raivokasta! Suosittelen katsastamaan bändin tuoreehkon (julkaistiin 19.2.2000) mcd:n "Biopreparat" hintaan 35 mk bändiltä osoitteesta: Kalle Lindberg, Annankatu 16, 53100 Lappeenranta.

Katuosoite:

The Republic of Desire, c/o Kalle Lindberg, Annankatu 16, 53100 Lappeenranta

E-Mail:

dr.gangrene@pp.inet.fi

Kotisivu:

http://therepublic.cjb.net

Kokoonpano:

- Lasse Alander - kitara ja säveltäminen, Panu Askonen - kitara, Matti Jarva - rummut, Heikki Multanen - perkussiot, Paavo Alander - basso ja tausta älinä, Kalle Lindberg - laulu ja sanoitukset

Diskografia:

- The Rollin' Sixes (Fist Fuck Inc. -nimellä)
- Groovecore
- Biopreparat