Ajatuksen juoksu ja kompastelu os.8 (Holokausti sikaniskoille)Kansalaisturvallisuudesta.
Moi röhnöt! Kuntoileva kolumnistisetä kertoo teille tänään ainakin sikaniskoista, joskin jälleen kerran varmuutta ei ole mihin jutuissani päädyn. En todellakaan tajua, mikä mielenhäiriö saattoi minut selittämään jotain aasinsilloista luopumisesta. Koko jutun kantava voima taitaa olla se, että lukija tuntee olevansa ulkomailla. Ikinä ei tiedä mihin päätyy ja loppu viimein tuloksena on mahatauti.
Jo ennalta varoitan, että tässä kirjoituksessa huumori tulee olemaan ainoastaan tahatonta. Koska lehtemme on tällä hetkellä suurin julkinen foorumi (vaude), jossa ääneni kuuluu en epäröi käyttää sitä asiaan joka Vituttaa isolla V:llä ja pahasti. Tähdennettäköön myös, että en syytä pelkkiä sikaniskoja (lat. neccum piggum) riidanhaastamisesta, mutta valitettavasti empiirinen kokemus on luonut minulle erittäin vahvan stereotypian.
Taas kerran tuli iltaisessa kaupunkimiljöössä harrastettua iloista hölkkäilyä vielä iloisempaa, huutavaa sikaniskaa karkuun jonka ultimaalinen tarkoitus oli ilmeisesti lyödä minua kädessään heiluttamallaan pullolla päähän. Ja hohhoijaa minkä näköinen äijä: Sininen pilotti, vaalea huppari, valkoiset farkut, lippalakki ja bootsit. Meinasin oksentaa ensi silmäyksellä. Kyseinen vaatetus ei ehkä herätä muuta kuin puistatuksen, mutta jos sen yhdistää kantajaan joka näyttää eläintarhasta (anteeksi Korkeasaari) karanneelta. Jokainen herkkä ruonoilijapuppeli maailmankansalaispoika ja tyttö tajuaa, mitä tarkoitan.
Ennen kuin rupean kyseistä tilannetta selittämään niin selvitetäänpä hieman henkilöhistoriaani, jotta ymmärtäisitte lähes järjettömiin mittakaavoihin yltäneen sikaniska/urheilijapoika arvelukseni. Tunnun olevan heidän mustalla listallaan. Edelleenkin vaikka näytän nykyisellään erittäin tavalliselta pulliaiselta. Taitanee johtua magneettisesta persoonallisuudestani.
Kun olin yläasteikäinen ja tietyllä tapaa jopa sopuliviettisen turpaansaanti hakuinen (jota en kyllä silloin tajunnut. Jäkiviisaus paras viisaus.) minut pahoinpideltiin Tampereella sairaalakuntoon. Toimeenpanijoina kolme urheilullista sikaniskaa. Stewart Homelaisen taiteellisuuden tuloksena oli: murtunut nenä, leuka kahdesta kohtaa, rikkoutunut tärykalvo, ranteen vahingoittuminen, aivotärähdys ja muuta pientä ei niin kovin haittaavaa fyysistä vammaa. Henkinen haitta olikin sitten hieman pahempi ja nykyisellään, kun allekirjoittanut näkee jonkun aggressiivisesti käyttäytyvän ihmisen niin paniikin oireet nostavat päätään ilman syytä. Käräjäoikeus määräsi maksettavaksi alle kolmetuhatta markkaa perusteina se, että en ollut ihan varma kuka heistä minua maassa potki, lopullisessa päätöksessä tulkintani mukaan minua oli lyöty kerran jonka jälkeen olin ilmeisesti hakannut päätäni seinään ja aiheuttanut loput vammat itse. (Allekirjoittanut pieksisi tiettyjä ihmisiä kolmen tonnin kustannuksilla ilomielin). Tästä mentiin korkeammalle oikeustasolle ja he suhtautuivat asiaan hieman järkevämmin. Oikeuskäsittelyn jälkeen sain kyseisestä tapahtumasta kolmisentoistatuhatta rahaa, joka näin jälkeenpäin ajatellen oli ihan kiva summa, mutta olisi sitä enemmänkin voinut tulla. Jos oikeusvaltiossamme saa kunnianloukkauksesta parhaimmillaan useita satoja tuhansia korvauksia ja henkirikoksesta hyvällä säkää parisataatonnia (aivan liian vähän), niin kyllä elinikäisen trauman ja pysyvien fyysisten vammojen (nenäni on vino ja pysyy, samoin mielenterveyteni) uhrillekin pikkuisen muuta kun taskurahaa olisi kohtuullista luovuttaa. Asianhaarana ottaen huomioon, että osallisuuteni tapahtumaan oli kävellä ohi ja olla kännissä.
Tämän kyseisen välikohtauksen jälkeen, jonka eri asianhaaroista olisin pelkästään voinut luetella muutamankin sivullisen tekstiä, olen lukuisia kertoja joutunut uhkaaviin tilanteisiin joista ainoastaan muutamalla mustelmalla olen selvinnyt. Kysymys siis kuuluukin: Olemmeko me todellakin niin takapajuinen rotu, että peukaloaan imevät, runkkaavat sukulaisiaan naivat, henkisesti jälkeenjääneet, juopon ja sian ristisiitokset voivat käyttäytyä, miten haluavat, jos heillä sattuu vaan olevan isommat lihakset ja pienemmät aivot. Hätävarjelulakimmekin pohjautuu siihen, että uhri saa puolustautua hyökkääjää vastaan ainoastaan omilla nyrkeillään. Mitään kättä pitempää ei saa käyttää vaikka olisi itse hengenvaarassa. Tästä oli mainioita esimerkkejä oli Helsingin Sanomissa 10.9.00, jossa kerrottiin esimerkki tapauksia itsensä puolustajista jotka ovat parhaimmillaan saaneet viidenkin vuoden ehdottomia. Hätävarjelu laki pohjautuu puhtaasti tasaväkiseen väkivaltatilanteeseen kumpikin osapuoli omaa tasapäiset fyysiset resurssit. Minkäs teet kun allekirjoittanutta satuttavat tai sitä yrittävät saattavat olla saman mittaisia, mutta noin kolmisen kertaa leveämpiä ja pumpattuna täyteen jotain vitun steroideja. Ainut järkevä keino pysäyttää tällainen hyökkääjä on, poissulkien mahdollisuuden juosta karkuun, esim. ampua polviin tai jalkateriin joka ei jätä pysyvää vammaa mutta lamauttaa hyökkääjän. En kuitenkaan missään nimessä halua Ameriikan mallia, jossa kuka tahansa voi ampua kenet tahansa joutumatta vastuuseen. Jos itsensä puolustajat alkaisivat kantaa aseita samalla myös hyökkääjät ottaisivat kyseiset kuoleman välikappaleet pukeutumisrepertuaariinsa. Toinen kiinnostava lakipykälä liittyy häiriökäyttäytymiseen. Nukkuvat juopot voidaan kerätä talteen, koska tahansa vaikkeivät he satuttaisi ketään. Riidanhaastaja voidaan ottaa huostaan vasta siinä vaiheessa, kun hän on häiritsevä useampaa ihmistä kohtaan toistuvasti tai on jo ehtinyt tehdä fyysistä väkivaltaa. Luulisin, että kadut olisivat huomattavasti turvallisempia, jos tämmöinen ”möykkäelementti” saataisiin eliminoitua kaduilta jo uhan syntyessä. Myös valtion resurssit riittäisivät poliisin osalta kevyesti tämänkaltaiseen muutokseen sillä täten vältyttäisiin suurilta oikeudenkäynti- ja vahingonkorvauskuluilta, joita näillä kusipäillä ei yleensä ole varaa maksaa ja valtion niskoillehan ne silloin tippuvat. Jos kyseinen häiriökäyttäytyminen jatkuisi niin pakkoterapia ja yhteiskuntavieroitus olisi paikallaan. Tämä ei olisi edes yksilönvapauden rajoittamista. Vapaudenriisto on juuri sitä, että rauhalliset ihmiset joutuvat pakoilemaan viidakon lakiin nojaavia, eivätkä täten pysty toteuttamaan itseään. On ymmärrettävää, että joutuu väkivallanteon kohteeksi, jos itse haastaa riitaa, mutta pelkkä ohikäveleminen (kuten viimeisimmässä tapauksessa) ei riitä kriteeriksi.
Viimeisimmän tilanteen jälkeen huomasin itsekin kuuluvani näihin potentiaalisiin sosiopaatteihin. Välittömästi tilanteen jälkeen mielen täyttivät fantasiat kuinka olisi ollut parempi murtaa hyökkääjä luu kerrallaan jonka jälkeen olisi päästänyt hänet tuskistaan joko polttamalla tai ampumalla aivot katukiveystä koristamaan. Suorittamani karkuunjuoksumanööveri oli järkevin ja tehokkain ratkaisu, mutta tämän jälkeen kävi silti hävettämään, kun oli ”menettänyt” pseudomiehisyytensä. Hetken ehdin jo suunnitella, että josko olisin poiminut jotain kättä pidempää mukaani ja mennyt takaisin näyttämään mistä kana pissii (todennäköisesti tässäkin tilanteessa se olisi pissinyt nenästäni). Vaikka normaalisti olen erityisrauhallisiin persooniin lukeutuva ihminen alan huomata itsessäni Tony Halme -kompleksia. Riidanhaastajan suu on tehokkainta tukkia nyrkillä, sillä se on ainut kieli, mitä hän ymmärtää. Tämän asian vuoksi joutuisin hylkäämään crack-look kehoni, jota en aio siis täten tehdä. Kerran myös allekirjoittanut on sortunut baarissa testosteronin läikyttelemiseen ja haasteen vastaanottamiseen, kun otti päähän mutta huomasin sen olevan typerintä, mitä voi tehdä. Tilanne ei kehittynyt päänaukomista pidemmälle, mutta sen jälkeen nolotti, ja nolottaa vieläkin, lähes kosmisen paljon.
Välikommenttina eniten ihmettelen niitä feminiinisen sukupuolen edustajia, jotka pariutuvat tällaisten ihmisten kanssa. Moneen otteeseen on tullut vastaan tilanne, jossa humalainen mies tulee hakemaan tappelupartneria (yleensä huomattavasti heiveröisemmästä miehestä) ja tyttöystävä seisoo selvänä vieressä ja pyytää vaisulla äänellä tätä lopettamaan. Onko se jotenkin kiihottavaa vai onko kyseisillä henkilöillä ainoastaan heikko itsetunto ja ei toivoa paremmasta? Tietty saattaahan tämä kyseinen henkilö olla selvinpäin mukava ja kohtelias seuramies ja perheenpää, mutta jos sama kuvio toistuu joka viikonloppu niin ihmettelen tiettyjen ihmisten kärsivällisyyttä. Nämä ovat vain arvauksia. Innolla odotan kommentteja, jotta asia minulle valkenisi.
Nyt allekirjoittaneesta alkaa tuntua, että onko hän kajonnut jo liian tabuihin asioihin ja kannattaisikos tätä julkaista ollenkaan, mutta se toinen minäni ilmoittaa että hän tahtoo Stilleriksi Stillerin paikalle, joten eteenpäin. Suomessa on sanan vapaus ja tähän kliseeseen luotan kuin kokoomuslaiseen sisäministeriin.
Kun asiaa käy vääntelemään ja sen olematonta pilkkumäärää nussimaan, huomaa että minä möykkään ja haastan riitaa jatkuvasti. Se ero jonka takia nostan itseni ylemmäksi kuin katumöykkääjät on juuri tämä: Minä en käytä väkivaltaa. (nyt joku älypää siellä kotikatsomoissa keksii, että tulisi sitten sanomaan suoraan jos vituttaa) Kuulin tuon ja vastaan: Minulla ei ole todellakaan sitä aikaa, viitsimystä ja itsemurhaviettiä, jonka tuo kyseinen missio vaatisi. Säästän ison vaivan, kun kiltisti underground julkaisussa siitä pauhaan ja toivon, että kirjoitukseni antaisi edes hieman lohtua jollekin tahi herättäisi ajatuksen kynttilöitä, jotka todennäköisesti hiipuisivat ennen kuin ehtisivät vaikuttaa mihinkään. Sitä paitsi minun palstani. Minä sanon täällä, mikä minua vituttaa. Seuraavassa kirjoituksessani taas kerron jostain muusta ja pyrin olemaan loukkaamatta vaikkapa ketään (paitsi kokoomuslaisia ja kaikkia muita edellämainitsemiani).
Kaikki tässä kirjoituksessa mainitut esimerkit, ovat jo verrattaen vanhoja juttuja, jotka eivät enää pahemmin haittaa. Mutta joka kerta kun joudun juoksemaan karkuun, joka kerta kun joku nostaa syyttä kätensä minua vastaan, joka kerta kun viidakon laki toteutuu astun lähemmäksi sitä rajaa, jonka jälkeen en juokse karkuun. Pelkään sen päivän koittavan joskus ja silloin omistan aseen. Silloin minusta tulee yksi niistä sosiopaateista, jotka uskovat hallitsevansa maailmaa. Silloin en epäröi painaa liipaisinta. Silloin en ole enää minä.
Hihhihhih. Tulipa majesteettinen loppu. Gallup: Oliko se a) paska, b) huono, c) teiniangstinen, d) pelkästään turha
Tästäkin kirjoituksesta olen luultavasti unohtanut kilokaupalla perusteluita, mutta jos joku kävi hämäämään, niin älkää epäröikö kysyä. Lupaan, että pystyn jokaisen sanani tässä kolumnissa perustelemaan pitäviksi kuin Estonian keulaportti.