Ajatuksen juoksu ja kompastelu Os.7 ( tappotahtiahan te perkeleet minulta odotatte.)

Ei mistään sellaisesta jonka tässä ilmoittaisin.

Systeemi kusee. Joo-o. Viime aikoina on ruvennut tuntumaan siltä, että alkaa olla ihan vitun konservatiivinen. Ei herätä pahennusta julkisilla paikoilla, ei kuse nurkkiin (normaalisti käyn kenkäisemässä, jos jonkun ihmisen tällaista aktia näen suorittavan), ei riehu hulluna humalassa, ei selvinpäin, arvostaa poliisia ja muuta yhteiskunnalliseen turvallisuuteen satsaavaa. Ainoita merkkejä ovat tatuoinnit ja huulilävistys, joka on repinyt ikeneni paskaksi. Haikailuttaa kerrassaan paljon yksinkertainen elämä, jossa kytät oli natsisikoja ja kristityt runkkareita, joista piti iskeä seiväs läpi. Eipä sillä kristityt ovat vieläkin runkkareita. Samoin kuin: ylempi keskiluokka, ihmiset jotka edes haaveilevat joskus kuuluvansa ylempään keskiluokkaan, yläluokan edustajat, Suomen käräjäoikeusjärjestelmä, Spede Pasanen, äärioikeisto, kokoomus(nuoret) ja etenkin Piia-Noora (bullet in the head bitch) Kauppi, Jörn Donner, Joonas Hytönen, UPM-kymmenen koko johtoporras ja samaan syssyyn työntekijät, se urheilija-runkku, joka katsoi minua eilen pahasti, kun kävelin ohi ja noin 98% maailman väestöstä.

Heh… Hetken aikaa ajattelee itseään konservatiivina, niin jo alkaa puberteetti iskeä rasvaista kynttään sydämen läpi. Tekee jo mieli mennä polttamaan kirkkoja ja heitellä kiviä roskaruokapaikkojen ikkunaan. Joskus miettii, että onkohan sitä oikeasti tullut vain laiskaksi eikä ”sivistyneeseen ja hiljaiseen kapinaan” luottavaksi. Itseni etsikkoaikoina olin multikansalaistottelematon ja se oli aivan suunnattoman hauskaa. Ikinä ei loppunut tekeminen kesken, kun aina oli jotain mielenosoitusta tai uskonnollista rienattavaa. ( Ja ikään kuin tästä olisi paljonkin aikaa. Vuosi, pari jos rehellisiä ollaan. ) Satanistis-marxis-leninistis-sosialistis-ekoanarkistis-trotskilainen ajattelutapa jopa toimi ilman mitään skismaa toisin kuin useimmat luulevat. Ei minun mielestäni mikään estä olemasta ”true” black-metal mies ja samalla olla syömättä raatoja. Pitää vain osata perustella aika helvetin hyvin, ettei saa koko ajan turpaansa.

Olen vakuuttunut, että uusin Emperor ja Hypocrisyn toiseksi uusin käsittelevät maailmaa hyvinkin luontolähtöisestä ja pasifistisesta (kuunnelkaapa esim. "Warriors of Modern Death" IX Equilibriumilta. (Voihan sen ehkä toisellakin tapaa tulkita, mutta haluan elää karkkimaassa jossa asia on näin)) näkökulmasta ja sanoma pysyy silti synkkänä, aggressiivisena ja mystisenä. Satyriconin "Mother Northista" puhumattakaan. Jospa rivikansakin alkaisi tajuta jotain juttuja näistä sanoista ja tekisi kuten idolinsa, niin olisin aika iloinen. Kuunnelkaapa niin yllätytte. Parempi puhua metsähevissä luonnonsuojelun puolesta kuin sitä vastaan. Kuinka moni vakavissaan oleva metallibändi selittää kaupungin valoista ja kauneudesta. Mainittakoon edellä mainituista, että kyseiset levyt (Satyriconilla levyn nimi "Nemesis Divina") sijoittaisin jokaisen vähänkään raskaasta musiikista tajuavan ehdottomaan ostolistaan ellei jo omista näitä mestariteoksia. Hankkikaa saman tien koko tuotannot.

Takaisin kansalaistottelemattomuuteen.

Kunnioitan ihmisiä jotka vielä reilun parinkymmenen vuoden iässä jaksavat lähteä kadulle olemaan vihaisia. Asiat tulevat paljon mukavammin selviksi esim. tiiliskivellä kuin uikuttamalla nettilehtien vieraskirjoissa ja kolumneissa. Negatiivinen julkisuus on silkka myytti. Julkimot ovat aina sankareita rahvaan silmissä vaikka heidän metodinsa olisivat kyseenalaistettavissa. Poikkeuksia näistä kunnioitettavista aktiiveista kuitenkin löytyy ja haluankin ehdottomasti tähdentää, että en arvosta melkein kolmekymppisiä nahkahousuja joiden älyllinen kehitystaso on jäänyt jonnekin neljäntoista alle ja toiminnan kohteet aivan vitun typeriä. Hallittu fanatismi aatteen puolesta on bueno. Kuulostaako fasismilta? Sitähän se onkin mutta vasemmalla laidalla. Karu totuus: vaikka ihmiset evät ole eriarvoisia toisiinsa nähden, toiset ovat orjia ja toiset komentajia. Kummatkin onnellisia siinä mitä tekevät parhaiten. Valitettavasti vain liian usein orja pistetään herran kenkiin.

Se legendaarinen toisen sivun aloittava aasinsilta:

Mayhemin uusin oli aivan hävyttömän hyvä. Jokainen tuttavani kritisoi ostopäätöstäni kyseisen levyn kuultuaan, mutta minäpoika rohkaisin mieleni ja ostin kuitenkin. Enkä joutunut pettymään. Onhan se erilaista kuin edelliset. Kenties hieman jatkoa "Wolf’s Lair Abyssille", mutta kuitenkin erilaista. Ja nyt lukijani, kysyn sinulta: Arvaatko jo minkä takia erityisen moni oldskool (hihhihhih) fani ei tätä levyä sydämeensä ottanut paikalle jonka se olisi ansainnut?

Vastaan kuitenkin koska en aivokapasiteettiisi luota: Koska se oli erilainen kuin edelliset ja siinä oli niin paljon kaikkia avantgarde-juttuja. MIKÄ VITTU TEITÄ IHMISIÄ VAIVAA?!?! Kaikki metallimusiikki (ja etenkin se black-metal, jossa ei ole muuta vikaa kuin sen pseudoälykkäät kuuntelijat) oli alun alkaen suunnattu avantgardeksi. Häiriintyneeksi antiteesiksi purkkarokille ja rakkausmusiikille. Joksikin täysin uudeksi ja niin kauheaksi, ettei sitä olisi voinut ennakoida. Shokeeraamaan.

Otetaanpa nyt vaikka ikiklassikkojen Burzumin ja Mayhemin varhaistuotanto: Ne eivät ole musiikillisesti mitään muuta kuin pelkkää paskaa. Mutta ne toimivat pienen pienestä syystä jota shokkiarvoksi kutsumme. Silti jokaisen bodompaidan pitäisi arvostaa varhaiskautta. Josta siitäkään ei liiemmin aikaa ole. Ikilegenda Bathorya en tähän vertaukseen voi liittää sillä ensimmäisestä levystä lähtien musiikki on ollut kaunista kuin mikä (lukuunottamatta "Requiemia"). Silti kritisoisin Quorthonin (antakaa anteeksi jos tuon väärin kirjoitin, mutta on taas aamuyö enkä jaksa varmistaa asiaa levyn kansista. Musiikki menee muusikoiden edelle.) laulusuoritusta "One Rode to Asa Bayssa" siinä valossa miten levyn ”slovarit” on laulettu.

Tähän päättyy irtonaisia sloganeita ja suuria puheita os.

Taidanpa mennä potkaisemaan erään roskaruokaketjun mainoskylttiä ihan vain vanhoja muistoja verestääkseni. Hautakiveä en ikinä ole potkaissut enkä edes koe sitä erityisen järkeväksi. Jos ei ole rohkeutta hyökätä elävän kristityn kimppuun niin miksi mennä kiusaamaan kuollutta?

 

[<- kolumnit-valikkoon]