Ajatuksen juoksu ja kompastelu os.6(66) Ei juttua saatanasta.Aamuyön pohdintaa ulkonäkökriiseistä.
Moi lukijat. Taas tulee teille päänvaivaa minun korvavaikustani. Totesinpa tässä päivänä muutamana, että minusta on kovaa vauhtia kehittymässä miespuolinen bimbo. Nykyisellään tuppaa käyttämään noin kymmenisen minuuttia peilin edessä hengailuun, vaikka olisi menossa viemään roskapussia. Olen saanut kehitettyä myös aivan helvetillisen kriisin orastavasta pömppämahastani, vaikka ruumiinrakenteeltani muistutan lähinnä anorektista nuppineulaa, joka on juuri oksentanut. Kohtapuoliin on varmaan valmis ostamaan jonkun ruotsalaisen lumikolan, jota markkinoidaan vatsan kiinteyttäjänä. Jos mainoksessa on Chuck Norris, niin ei voi kieltäytyä.
Ja minkä takia sitä oikein ulkonäköönsä satsaa? Ilmeisesti pariutumissuhteen ( huomaatteko?, tästä alkaa kehittyä parisuhde palsta. Nimetään se vaikka Sex and the Metalcity ) seurauksena neuroosini on kasvanut aivan tolkuttomasti. Teoriassa tässä siviilisäätytilassa ei pitäisi olla mitään väliä, miltä näyttää kunhan näyttää hyvältä toiselle osapuolelle. Totuus vaan menee siten, että tupakkaostoksille lähdössä saatan kuluttaa puolisen tuntia vaatteiden valitsemiseen ja toisen puolen hiuksiin. Ja tämän jälkeen pitäisi olla vielä uskottavan maskuliininen. Nyt joku älypää toteaa, että onhan se kivaa, kun miehetkin satsaavat ulkonäköönsä, mutta turpa kiinni siellä! Peilin edessä etsitään itsestään virheitä ja käydään suunnilleen itkemään, kun perse ei näytäkään yhtä hyvältä kuin eilen. Jos saisin kiinni sen kusipään, joka on keksinyt nämä ”kaunis päivä/ruma päivä” -neuroosit, ampuisin samantien. Lähietäisyydeltä. Haulikolla, jossa olisi kuusi piippua ja liekinheitin vakiona. Ehkä sitä kehittää kriisin, kun teininä ei ollut vielä kaunis ihminen, niin nyt yrittää viestittää ihmisille, että olen hyvä mutten teitä varten. (Herra Cake toteaa näillä paikkein, että on se vieläkin ihan vitun ruma, mutta ummistan silmäni tältä rienaukselta.)
Sitä on alkanut myös vakaasti uskoa, että jos haluaa tulla suosituksi ja olla samalla ruma, niin kannattaa ruveta soittamaan metallia. Tyylillä ei niin väliä, mutta black/death tuntuisi toimivan parhaiten. Kun on kunnon kaljamaha ja paljon läskiä/muuta epämääräistä vararengasta niin sen parempi. Umpisuoliarvet ja vastaavat parantavat aina asiaa. Kun musiikista haetaan groteskeja elämyksiä, niin onhan se mukava saada samalla groteskia silmänruokaa. Oikein sydäntä lämmittää, kun kitaristimme V. (Hornan S.) heittää paidan pois grindikeikalle. Heikompivatsaiset ovat normaalisti olleet aika lähellä kertaalleen pureskellun bratwurstin uloshengitystä. Vaikka mitäs tuossa. Söpö poikahan se oikeasti on. Semmoinen nimim. Nallekarhu (allekirjoittanut itse lopettaa tällaiset puheet, jottei joudu takavasemman mukavuushuoneeseen poistumaan). Sivuhuomautuksena meinasin pudota tuolilta, kun näin HS:n Nyt-liitteessä vertauksen T. Tolkin ja J.S. Bachin (vai olikohan se Beethoven (polttakaa minut roviolla)) välillä. Mahtaakohan herra T. haista yhtä pahalta kuin edeltäjänsä.
Rumuus, noin yleisesti ottaen, taitaa kohtapuoliin olla taas in, nyt kun punkkareista pääsimme edes vähän eroon (heidän tahollaan itse ulkonäkö ei ollut niin kauhean karski mutta se haju…). Jospa HIM:kin on ainoastaan suuri salajuoni. Heidän rumpalinsa on harkitusti niin ruma jotta Ville ” iih! ” Valo näyttäisi paremmalta livenä. Tämä teoria ei selitä kaikkia näitä eurohumppapurkkabeibepoikabändintekeleitä mutta teoriani niihin liittyen on se että tuollaisia tyyppejä kasvaa jossain hallituksen Leipää ja sirkushuveja -keskuksessa. Sieltä ne sitten tulevat liukuhihnalla ulos ja otsaan lyödään Windows 98:lla keksitty nimi. (vitun takakadun pojat yläluokan omakotitalolähiöistä. Ota tämä ( jooh. )) Samalla järjestelmällä sitten pistetään biisit kasaan, jonka jälkeen lavalle. Edes tämä teoria ei selitä Britney Spearsia, tuota pop taivaan godzillaa. Hän on todennäköisesti jumalan rangaistus syntiselle kansalle. Sitä paitsi ei pantavan näköinen. Luulisi nyt, että niin suosittu naikkonen saisi jo sen ukonrutjakkeen, ettei tarvitsisi sitä koko maailmalle enää radiossa inistä.
Entäs sitten kun rumuutta aletaan myymään? Marilyn Mansonia sanoisin totaaliseksi epäonnistujaksi tällä saralla. Ei se äijä nyt oikeasti niin hurjan näköinen ole. Itse olen näyttänyt rankemmalta vielä puolisen vuotta sitten. Eikä hän sitä paitsi soita rankkaa musiikkia joten unohtakaamme hänet. Jos nai kaikkea mikä liikkuu, niin ei silti välttämättä ole ruma tai tyylikkäästi mauton. Pelkästään ihan vitun tyhmä. Oppitunti: Kaikki pienet pojat ja tytöt siellä kotona. Jos haluatte kuuluisaksi ulkonäöllänne, niin älkää menkö missikisoihin tai yrittäkö olla nätimpiä mitä olette. Tehkää kuten Dee Snider. Noin alkuun katsokaapa vaikka StrangeLand, joka on todella huono elokuva mutta siinä herra näyttää miten vekkuleilla kehotaiteen lajeilla voi tulla kuuluisaksi antamatta persettä yhdellekään mallitoimiston edustajalle. Myös tatuointialan julkaisujen seuraaminen todistaa, että samat tyypit niissä aika säännöllisesti vierailevat. Melkoisen makaaberein ulkomuodoin. Yksi näistä "vakkareista" oli jopa X-filesin ah, niin mainiossa sirkusjaksossa. Tiedä tosin häntä saako siitä rahaa, mutta ainakin kuuluisuutta ja sehän se tärkeintä on. Tai ainakin pääsee Ricki Lake showhun kertomaan, että vituttaa, kun ei saa työtä, kun näyttää kummalta.
Liekehtivä aasi ylittää tuonelan sillan iltakuuden ruuhkassa: Tajusin vasta äskettäin, kun luin vanhoja tekstejäni, että en kirjoita mitään muuta kuin kliseitä. Ehkä nokkelin sanankääntein mutta silti. Nyt arvon lukijani pidän hiljaisen hetken niiden kaikkien tuntien muistoksi, jotka tähänkin olen tuhlannut.
( harhar…. Huono vitsi. )
Jotta en kirjoittaisi lisää kliseitä niin rupean kertomaan teille fobioistani. Pelottaa, että WC:ni katossa (tai aika ajoin pöntön takana) asuu puolimetrinen sokeritoukka joka iskee kimppuuni, kun vähiten sitä odotan (hahhahhaa… Sosiaaliporno on parasta.) Pelkään myös, että joku murtautuu tietokoneeseeni vaikka modeemini ei ole edes päällä. Pelkään sitäkin, että joku kyttää minua kiikarilla joten aina varmuuden vuoksi aika ajoin näyttelen keskisormea ikkunoihin. Ei niistä pirulaisista tiedä.
Teoreettisesti tässäkin tein Howard Sternit, jota en jostain syystä ikinä osaa erottaa Stewart Homesta. Moni nolo tilanne on aiheutunut, kun on innolla selittänyt kuinka oppi tulee idästä on Howard Sternin paras kirja. Eli toisin sanoen vituttaa, kun kaikki mahdollinen on jo kirjoitettu. Enpä musiikissakaan kauheasti uutta ja ihmeellistä keksi tehtäväksi. Yhdistelee vanhaa tehokkaasti, niin kyllä sekin kelpaa enemmän kuin tarpeeksi. Jospa rupeaisin kirjoittamaan esseitä lanttukukkojen pariutumismenoista. Kukaan vaan ei niitä jaksaisi lukea.
Kun naaraslanttukukko kohtaa uroslanttukukon (oikolukijani tunnisti nuo kaksi edellistä sanaa) uroksen reviirillä, alkaa soidinmeno. Pariutumisen onnistumisen ratkaisee uroksen koko ja varsinkin täytteen mehevyys. Naaras hoitaa pesän sillä välin, kun uros metsästää ruuaksi kelpaavia kuopiolaisia. Erityisen kiinnostavaksi asian tekee dualistispredatoriaaninen asetelma, jossa saaliina oleva kuopiolainen vähäisestä tajunnantasostaan huolimatta saattaa syödä metsästäjänsä.
Vittu joo. Minä menen nukkumaan niin kuin normaalien ihmisten pitäisi.