Tamperelainen Myring julkaisi viimein alkuvuodesta 2000 eskoisensa "Engage the Enemy" mcd:n. Julkaisijana toimi Valkeakoskelta, Tampereen vierestä, Northern Sound Records. Ennen julkaisua mcd:n ympärille ehti kasautua useampaankin otteeseen synkkiä pilviä. Asiasta meille kertoo Myringistä Sargonnas. Tervehdys Sargonnas! Hyvää päivää myös sinulle! Todellakin, MCD:n kanssa oli noin vuoden ajan jos jonkinlaista sekoilua. Jos nyt aloittaisin aivan alusta niin tulisi tämäkin kerralla selväksi: Alkuvuodesta 1999 saimme yhteydenoton Kanadalaiselta Northern Assembly Recordsilta, jossa he ilmoittivat olevansa kiinnostuneita yhtyeestämme. He halusivat kuulla tuotostamme tietääkseen enemmän bändistämme. Olivat kuulleet Myringistä jonkun lehden tai flyerin välityksellä. Silloinen "promomme" Mighty Northern Kingdom oli ainoa edes hiukan virallinen Myring-tallenne joten sen huonosta laadusta välittämättä, lähetimme sen Kanadaan. No, kaikki sitä kuulleet voivat melkein 100% yhtyä skeptisyyteemme saada minkäänlaista levytyssopimusta ko. nauhan perusteella. Muutaman viikon päästä tuli kuitenkin melkoinen yllätys: NAR halusi allekirjoittaa sopimuksen ainakin yhdestä levystä. Kaiken juhlinnan jälkeen saimme sitten vihdoin allekirjoitettua sopimuksen, joka sisälsi yhden mini-cd:n julkaisun NAR:in 100% kustannuksilla ja me vielä saisimme oikeudet biiseihin, eivät he. No, tämän kaltainen sopimus nuorelle bändille oli kevyesti ilmaistuna mahtavan tuntuinen. Sitten helmikuussa 1999 astuimme studioon nauhoittamaan tätä sovittua teosta Tampereelle Fantom-studioon Henkka Wirsellin kanssa. Saimme kuin saimmekin sen nauhoitettua ja kun vielä vähän ajan päästä tuli Kanadasta shekki, joka kattoi studiokustannukset, oli riemu rajaton. Kuitenkin, vähän ajan päästä nauhoituksista alkoi yhteydet Kanadaan katkeilla ja epäilyksen pilvet alkoivat nousta MCD:n taivaalle. Lopulta kävikin niin, ettei NAR ollutkaan enää taloudellisesti kyvykäs kustantamaan MCD:tä. Kävi ilmi, että NAR olikin jonkun yksittäisen äijän sivubisnes päätoimisen työn ohella, ja että se ukko oli jäänyt työttömäksi. Vitutus oli siis varma. Ajattelimme, että ei helvetti, ei tässä nyt näin voi käydä kun on valmiit levyt ja kaikki. Aloimme sitten kysellä kaikilta mahdollisilta tahoilta, kuka olisi halukas kustantamaan CD:mme. Kuulimme sitten sattumalta, että Ranskassa olisi tapahtumassa joidenkin pikkulevyfirmojen fuusio ja että joku heistä oli kuullut tuotostamme netistä, kun olimme sen sinne promootiotarkoituksessa laittaneet. Sitten alkoivatkin yhteydenotot, joiden päämäärinä pidettiin levytyssopimusta. Kun sopimukseen viimein päästiin, ja oli papereiden allekirjoittamisen aika, loppuivatkin mailit Ranskasta kuin seinään. Vitustako sitä sitten tietää, mitä ne oli siellä touhunnut, mutta pointti on se, ettei sieltäkään sitten lopulta kustantajaa löytynyt. Kaksi CD:tä lähetimme Suomeen. Toinen meni Spikefarmille ja toinen Northern Sound Recordsille Valkeakoskelle, ystävälleni Oksasen Mikolle. Spikefarm (onneksi) kehotti ottamaan yhteyttä uudestaan. Onneksi siksi, ettei se ole mitenkään niin hirvittävän korkean kunnioituksen ansaitseva yhtiö eli 'säästyimme' siltä. Northern Sound sitten ottikin lopulta yhteyttä viime vuoden lopulla, kun siellä olivat hommat alkaneet vakavoitua ja lafka etsi uusia signauksia. Sovimme Oksasen kanssa sitten herrasmies(?)-sopimuksen MCD:n julkaisusta, joka sitten vihdoinkin toteutui. Northern Sound Recordshan ei tosiaan ole hirvittävän suuri firma, ainakaan tällä hetkellä. Miten te miellätte tilanteen, onko siitä teille millaista hyötyä tai haittaa? Kuinka esimerkiksi promootionne hoituu ja miten "Engage the Enemy" siihen nähden on myynyt ja saanut palautetta? No ei NSR todellakaan mikään Nuclear Blast ole. Siitä onkin ollut bändin sisällä hieman keskustelua, että mikä on suhtautumisemme NSR:än tulevaisuudessa. Tottakai tuollaisella aloittelevalla lafkalla on aivan erilaisia ongelmia kuin jo vuosia pystyssä olleella. Eniten on keskustelua herättänyt promotoimisen järjestäminen ja toteuttaminen. Ollaan aateltu, että miten tuollainen firma voi bändiä promotoida, kun ei oikein ole mitään vakioilmotuksia missään alan mediassa tai välttämättä edes resursseja siihen. Mutta on siinä kyllä omat hyvät puolensakin. Luulisi lafkan voivan panostaa meihin ainakin kunnolla, kun ei ole oikein vielä noita muita bändejä signattuna. Nyt levy on ollut pihalla noin 4-5kk ja sitä on mennyt ihan kohtuullisesti. Ei mihinkään viralliselle distribuuttorille olla sitä vielä myyty sen suuremmin, mitä nyt keikoilla ollaan sitä myyty kädestä-käteen. Sopimus on ollut NSR:n kanssa sellainen, että me myydään bändin kanssa lähinnä kotimaahan ja NSR hoitaa ulkomaat niinkuin parhaaksi näkee. Palautetta on tullut jonkin verran, 95% positiivista. Nyt pari viikkoa sitten 31.3. meillä oli keikka Lahdessa muutaman muun yhtyeen kanssa ja kaikki palaute mitä tuli, oli rohkaisevaa. Hyvä niin. Saamani tiedon mukaan Northern Sound on saanut ainakin Kanadaan jonkin asteisen levityssopimuksen sikäläisen Frowz Productionsin kautta. Toivottavasti vastaavia sopimuksia tulee muualtakin maailmalta. Sen sijaan seuraavaksi ajattelin vähän tiedustella Myrigin historiaa, jota on ilmeisesti ennen mini-cd:täkin jo jokunen vuosi takana. Miksi perustitte aikoinaan bändin ja miten olette niistä ajoista kehittyneet tyylillisesti ja taidoiltanne? Myring perustettiin syksyllä 1997 allekirjoittaneen ja laulajan, Skredin, toimesta. Oli herännyt kummallakin tarvetta ja halua perustaa oma yhtye, kun ei oikein muualta tahtonut sopivanlaista löytyä. Skredin silloinen yhtye soitti enemmän tai vähemmän paskaa, joten se jäi siihen. Halusimme ensisijaisesti vain soittaa ja tehdä musiikkia, tunnetta alkoi hommaan tulla vasta kun taidot hieman kehittyivät ja alkoi omia biisejä tulla enemmän. Se miten taidollisesti ollaan kehitytty, on jokaisen itse kuultavissa. Kaippa me hiukan ollaan kehitytty parempaan päin... Tyyli on sitten taas ollut alusta alkaen hevivaikutteista mättöä tai mättövaikutteista heviä, ihan kuten kaikki sen haluaa ymmärtää. Nyt tosin on suunta muuttumassa hieman tuonne hevimpään, raskaampaan ja ehkä hieman hitaampaan päin. Meiltä meinaan lähti rumpali tässä äskettäin. Eli kiitti vitusti vaan, Mortarr! Ei sitä kehitystä niin vain kuule, jos ei ole bändiä kummemmin seurannut, mutta kaipa se siitä. Kuinka tuoreita nämä cd:n neljä kappaletta ovat ja kuvastavatko ne kuinka hyvin nykyistä linjaanne? No tuossa jo alusti äsken tätä kysymystä, mutta siis... Biisit MCD:llä on todellakin ainakin jo vuoden vanhoja, Frostknives löytyy jo taannoiselta kasetti-julkaisultamme, "hieman" sitä vaan hiottiin tälle MCD:lle. Uusi materaalimme on siis saanut mieltä nostavaa palautetta, joten harmittaa, etteivät ne ehtineet "Engage the Enemy":lle. Mutta sellaistahan se on. Onko suhtautumisenne muuttunut sanoituksiin mitenkään ajanmittaan tai onko sillä puolella ollut mitään muita muutoksia? Miten muuten suhtaudutte sellaisiin sanoituteemoihin kuin saatana, viikingit, pohjoinen luontomme tai vaikkapa sota? Ovatko jotkin näistä omassa suosiossanne ja mitkä tai millaiset ylipäänsä eivät puolestaan ole? Sanoituksemme on hoitanut tähän päivään asti melkein yksinoikeudella laulajamme Skred. Nyt, kun hän on Suomen Tasavallan Puolustusvoimien palveluksessa, on jouduttu turvautumaan Lekan ja meikäläisen sanomisiin. Aiheita ovat olleet kautta aikain sota, vitutus, erilaiset kuolintavat, vihollisten moninaiset tappamiskeinot sekä Pohjoisen identiteetin kohottaminen sitä ylistävin sanoin. Saatanasta emme ole itseltämme sanottavaa löytäneet, kun kukaan ei oikein tähän henkilöön meidän yhtyeestämme taida tosissaan uskoa. Sen olemme jättäneet muille. Mainitsemasi muut teemat ovat kyllä mielessämme alituiseen pyöriviä. Sen verran kyllä olen linjaa ylläpitävä hahmo, etten rakkaudesta alkaisi ikinä kertomaan/laulamaan/soittamaan. Niitä paskanjauhajia on Suomen suven tanssilavat täynnä, eikä ne meittiä varmaan sekaan ota. Viimeinen kappale levyllänne on suomenkielinen ja kantaa nimeä "Juuret mullassa pohjolan". Mistä kappaleenne kertoo ja liittyykö siihen jotain syvempiäkin ajatuksia tai tuntoja? Oliko yhden kotikielisen kappaleen levylle saanti suunniteltua? Kyseinen biisi on muinaisen metsäläisyytemme jättämien jälkien alitajuista tuotosta. Hieman siinä kirotaan sitä, kuinka erinäiset etelän heimot tulevat sini-valkoiseen maahamme ja kuinka suomalaiset luopuivat, ainakin näennäisesti, muinaisista Jumalistaan ja ryhtyivät seuraamaan juutalaisäpärää. Suomenkielisen biisin sijoittaminen levylle oli täysin suunniteltua ja harkittu teko. Se ei myöskään ole jäänyt ainoaksi suomella sanoitetuksi kappaleeksi vaan uusien biisien joukossa on niitä lisää. Olemme miettineet englanninkielisten sanoitusten tarkoitusperiä, että miksi laulamme englanniksi, mutta päätettiin sitten sekoitella suomea ja englantia. Kompromissi, nääs... Tässä kun nyt kerran ollaan biiseistä jauhettu, mikä onkaan bändinne tai sinun suosikkibiisisi teiltä? Ja tietysti jotain perusteluja, miksi se sitten on ylitse muiden? No nythän en voi puhua kuin MCD:n biiseistä koska harva on uusia kuullut mutta MCD:ltämme varmastikin "Fall" on minulle mieluisin. Muiden mielipiteistä en lähde kertomaan, kun en niitä tiedä. "Fall" on vain havaittu hyväksi biisiksi niin keikalla kuin levylläkin. Se jyrää sen minkä pitää. Eli siis epäilijöiden mielipiteet. Eikö? Hmm.. Joo, on "Fall" ihan hyvä ja raskas biisi. Oma suosikkini lienee kuitenkin suomivedätys "Juuret Mullassa Pohjolan". Siinä on jotain samaa peikkomaisuutta kuin Finntrolilla ja hyvää folk-meininkiä. Mistä muuten sinä näkisitkään muotoutuvan Myringin vahvuuksien ja mihin puolestaan pyritte panostamaan jatkossa enemmän? Vahvuuksiamme ovat varmastikin tietynlaisen paksuuden tavoittelu biiseissämme. Yritämme hakea aina mahdollisimman tukevaa saundia. Myös tietty hevintapainen on mielestäni musiikissamme eduksemme toimivaa. Itse ainakin olen saanut käsityksen, että ne ovat niitä mistä on eniten pidetty. Juuri tuohon hevahtavaan ja jyräävään, hitaampaan paukutukseen olemme varmastikin tulevaisuudessa suuntaamassa soitantoamme. Tietenkin, nyt kun on hieman kokemusta studiosta niin tietää tulevaisuudessa hieman paremmin mitä siellä pitäisi tehdä, joten jäljen pitäisi olla myöskin parempaa. Toivon ainakin. Vaikka tätä suoraan kysyisinkin, niin tuskin saisin kovin selkeää vastausta, joten yritetään vähän kierrellä asian ydintä: Myringin musiikkihan on hyvin uniikkia, mutta onkohan olemassa joitain bändejä joilla saattaisi olla ollut vaikutusta musiikkinne muotoutumiseen, vaikkapa vain alitajuisesti? :) Valehtilisin jos kieltäisin. Itselläni on hieman sellainen käsitys, että biiseihini olisi eniten vaikuttanut Barahtrum, Hypocrisy ja Gorgoroth. Myös Black Sabbathia ja Manowaria olen kuullut verrattavan musiikkiimme, en vain tiedä miten helvetissä joku on sellaista yhteyttä havainnut. Näitä bändejä ihailen Barathrumia vanhoista levyistä kuten myös Gorgorothia ja Hypocrisyn uusi materiaali ansaitsee kunnioitukseni. Heh, tulihan sieltä jotain. Mutta, millaiseltakohan Myringin jatkosuunnitelmat tällä hetkellä näytävät? Pyrittekö hankkimaan keikkaa miten runsaasti ja onko bändillä ehtinyt jo tapahtua minkäänasteista rutinoitumista keikkailuun? Kuten jo tuli sanotuksi, lähti rumpalimme kävelemään bändistä juuri, kun olimme saamassa hommaa jaloilleen. Taktinen veto häneltä, siitä onnittelut joo... saatana. Keikkaa kyllä yritettäisiin hommata niin perkeleesti, jos vain olisi joku kapuloiden takana. Muutama ehdokaskin jo on ilmaantunut, mutta siitä ei vielä sen enempää. Yritetään vain saada juttu taas kuntoon niin eiköhän ne keikatkin meidät löydä ja vice versa. Täten toivotankin sitten Myringin koko miehistölle hyvää jatkoa ja menestystä. Ja tottahan toki loppuun saa vielä heittää kommentinsa ja purkaa syvimpiä tuntojaan, niin paljon kuin jaksaa. Olkaa hyvät. Kiitosta ja ylistystä sinulle Aapo tästä haastattelusta. Toivotan kaikkea hyvää sinnepäin ja onnea zinellesi. Loppuun pienenä mainoksena: Levyä saapi tilata osoitteesta Vesakonkatu 10, 33820 TAMPERE, hinta 40mk kipale. Stay Brutal!!!

[<- takaisin haastettelut-valikkoon]