ÄMEENLINNALAINEN CADACROSS ON MONILLE VARMASTI VIELÄ HYVIN TUNTEMATON BÄNDI. SITÄ SE OLI ITSELLENIKIN AINA KEVÄTPUOLEEN 2000. ENSIMMÄISEN KERRAN NIMI PULPAHTI SILMILLE STORMBRINGER 2000 -METALTAPAHTUMAN YHTEYDESSÄ, JOSSA BÄNDI OLI OSALLISENA JA PIAN SEN JÄLKEEN POSTIPOIKA KIIKUTTI PAKETIN, JOKA SISÄLSI CADACROSS'IN "SO PALE IS THE LIGHT" -CD:N. ERILAISIA METALLIN TYYLILAJEJA YHDITÄVÄ MUSIIKKI SAI MINUT KIINNOSTUMAAN BÄNDIN HAASTATTELEMISESTA JA NIINPÄ LUMIEN ALKAESSA SULAA ALKUKEVÄÄLLÄ HAASTATTELIN BÄNDIN LAULAJAA JA KITARISTIA GEORG LAAKSOA. MUITA CADACROSSIN SOITTAJIA OVAT TOMMI SAARI (KITARA), JARKKO LEMMETTY (BASSO), JANNE SALO (RUMMUT) JA MATHIAS NYGÅRD (KOSKETTIMET). Tervehdys! Mitä kuuluu sinne etelän lämpöön? Joko lumet suli ja onko kiehuva helvetti laskeutumassa Maan päälle? - No joo, kesän lämpö yllätti ja sen kyllä huomas, kun tuo leveälahkeisten miesten rintama ajelee ylivarustelluilla autoillaan luu pihalla pitkin kylää ja Tik-Tak huutaa ab. 200 db:tä, niin kyllähän tämä helvetistä käy. Naisten luopuminen noista talven Michelin muotitakeista ja kylmä olut aurinkoisella terassilla kuitenkin pelastaa aika paljon eli eiköhän tähän totu taas ennen seuraavaa talvea. Hra Laakso oli jo aiemmin tehnyt kattavaa selontekoa bändinsä alkumetreiltä nykyisyyteen. Voin sanoa, että aika alkeellisesti meininki oli lähtenyt käyntiin ja liekkö ollut sattumakaan osaton bändin perustamiseen. Lukijoita miellyttääksemme päätimme, kuitenkin tuoda asiat julki uudelleen tässä. - Hommahan lähti käyntiin joskus 1995, jolloin aloittelimme Jannen kanssa ja saimme aikaan lähinnä mölysaastetta, mutta "pienten" alkunikeltelyjen ja Jaakko Wirtasen liityttyä bändiin homma alkoi tuottaa tulosta. Soittelimme tuohon aikaan Megadethin coverbiisejä ja muutamia biisejä Marty Friedmanin soololevyiltä. Heitimme tuolla kokoonpanolla useita keikkoja ja joka keikalla basisti vaihtui ja jossain välissä meillä oli laulajakin... Tyylisuuntamme vaihtui välittömästi, kun Carcass julkaisi albumin nimeltä "Swansong" ja tuo albumi muutti koko musiikkimaailmamme ja aloitimme soittamaan Carcass'in tyylistä runttausta. Silloinen luotsimme J.Wirtanen jäi pois yhtyeestä ja jouduin itse ottamaan ohjat käsiini. Tuolloin vaihdoimme bändin nimen Cadacross'iin. Yhtyeeseen liittyi J.Lemmetty (Basso) ja T.Saari (Kitara) joskus syksyllä 1997 ja eikä aikaakaan, kun olimme nauhoittamassa ensimmäista demoamme "Bloody Way" helmikuussa 1998, joka oli Carcassin tyylistä, runttuheviä, mutta tuolloisen soittotaitomme huomioon ottaen ei lähelläkään esikuvaamme. Muutaman kuuntelu kerran jälkeen totesimme, että "tää homma kusee". Jostain selittämättömästä syystä yhtyeemme siirtyi enemmän melodisen metallin puolelle ja musiikkimme muuttui entisestään, kun M.Nygård (koskettimet) liittyi yhtyeemme riveihin 1998 loppupuolella ja siinä vaiheessa aloitimme nauhoitusten suunnittelun ja päätimme, että albumi on tehtävä tai sitten ei mitään, joten teimme töitä biisien kanssa puolisen vuotta ja '99 kesä treenattiin levyn biisejä ja lopulta syyskuussa '99 aloitimme meidän loistavalla treenikämpällä debyytimme "So Pale is the Light":n nauhoitukset. Kertoessani löytäneeni Cadacrossin levyltä yhtäläisyyksiä useampaankin suuntaan, joista mainitsin mm. Stratovariuksen ja Throes of Dawnin, ei Laakso lähde itse nimeämään bändejä, mutta myöntää, että pyrkimyksenä on yhdistellä mahdollisimman paljon eri tyylisuuntia, kuitenkin toteuttaen sen siten, että lopputulos kuulostaa hyvältä. Seuraavaksi ihmettelin, että "So Pale is the Light" nauhoitettiin bändin omalla treenikämpällä, ja ettei se kuitenkaan kuulu äänityksen heikkona laatuna tai muunakaan suurempana miinuksena levyltä. Millaiset laitteistot teillä oli ja miksi päädyitte 'kotistudiolle'? - Kun aloitimme suunnittelemaan nauhoituksia laskimme pennit pinoon ja aloimme kartoittaa mahdollisuuksia, mihin on varaa ja millä keinolla saataisiin mahdollisimman hyvää jälkeä ja päädyimme seuraavaan: Soitin Ilkka Sorjoselle, joka pitää pystyssä Idea Musica -nimistä yritystä Hyvinkäällä. Ilellä on liikuteltava "studio" (24 kanavainen pöytä, pari a-dat härveliä, läjä mikkejä ja muutamia efektilaitteita). Ei ollut siis mitkään erikoiset, mutta saimmepahan enemmän aikaa samalla rahalla, kuin olisimme saaneet oikealla studiolla ja ei ollut mitään riipivää roundaushässäkkää jonnekin jumalan selän taakse. Ja kun nauhaa tehtiin omassa kotiluolassa, oli ikäänkuin vapautuneempi olo vääntää hommat purkkiin. Nauhoitusten ilmapiiri säilyi hyvänä ja saimme kokeilla kaikenlaista turhaa experimental sälää tosin näistä ideoista ei kovin moni toiminut, mutta saatiinpahan kokeilla. Viisastuimme myös jatkoa ajatellen, koska pääsimme seuraamaan työskentelyä ja osallistumaan itse soundien ruuvaamiseen. Mixaus suoritettiin samoissa merkeissä, mutta masterointiin lähdettiin sitten Finnvoxin studioille moikkaamaan Mika Jussilaa, joka viimeisteli levyn soundit. Olen kyllä spekuloinut ajatuksissani, että minkähänlainen levystä olisi tullut ns. oikealla studiolla, mutta olen kuitenkin tyytyväinen tähänkin ja kyllä siitä tuli parempi kuin odotin. Näissä hommissa vaan tuppaa jäämään aina jotain hampaankoloon. Levylle etsitään ymmärtääkseni tällä hetkellä julkaisiaa. Millaisin keinon olette levyänne pyrkineet yhtiöille tarjoamaan ja millaiseen julkaisusopimukseen pyritte nyt alkuun? Kuinka suurelle merkkille uskallatte havitella? - Olisin tyytyväinen, jos joku julkaisisi tämän levyn ja mahdollisesti seuraavankin, mutta pitempää diiliä en lähtisi allekirjoittamaan. Merkin koolla ei ole niin suurta merkitystä. Kaikkea pitää yrittää, ja jos lähetän levyn jonnekin Metal Blade Recordsille, niin pahin mitä voi tapahtua on kieltävä vastaus eli se normaali rimpsu "yhtiömme ei JUURI NYT voi tehdä yhteistyötä yhtyeenne kanssa..." Mutta realistinen tavoite on keskisuurissa lafkoissa kuten Spinefarm jne. Ja jos näistäkään yhtiöistä ei vastakaikua saada niin julkaisemme sen loppukesästä itse, jotta pääsemme eteenpäin ja yrittämään uudestaan. Entä vieläkö bändi aikoo jatkossa nauhoittaa levynsä "kotitekoisesti"? - Totta helvetissä, siinä on niinsanotusti "Hyvä meininki". Tosin toi kesämökillä nauhoittaminen on alkanut kutkuttelemaan. Toisaalta, kai sitä pitäis oikein studiossakin käydä joku tuotos vääntämässä, jotta saa tuntumaa siihenkin hommaan. Cadacross'kin kuuluu siihen joukkoon, joka tuntuu hellivän suomalaisuuttaan jollain muotoa. Heilläkin se tapa on jo varsin perinteiseksi muovautunut "tehdään biisi suomeksi" -meininki, joka ei mielestäni missään tapauksessa huono valinta ole. Kuinka rakas "Turmion taival" on bändiläisille, mistä se kertoo ja poikkeaako teema muun levyn linjasta? - Alkuunhan tuo suomeksi sanoittaminen tuntui hölmöltä, mutta oman kielen käyttäminen avaa myös uusia mahdollisuuksia. "Turmion taival" kertoo soturista, jolla on todella vittumainen päivä, eikä siinä sen kummempia selittelyjä tarvi. Muiden biisien sanoitukset ovat minä-muodossa, joten sanoista löytyy kokemuksiani uskonnosta ja muistakin aroista aiheista. Kyse ei kuitenkaan ole mistään saatana/hihhuli-meiningistä, vaan aivan tuikitavallisen suomalaisen näkökulmasta kerrottuja stooreja. Bändeiltä on totutusti vaikea saada irtoamaan kommenteja, mikä on heidän levynsä paras, saati sitten huonoin biisi. Pyysin hra Laaksoa yrittämään nimetä, ihan vaikka haastattelun vuoksi, suosikkibiisejä levyltä ja sitten niitä kömpelömpiä esityksiä. Utelin myöskin, mitä biisejä levyltä voisi hänen mielestään puottaa pois, jos pakko vaatisi. - "So Pale is The Light" "Might of The Sword" ja "Turmion Taival" ovat mielestäni toimivimmat biisit. Niistä löytyy koko Cadacrossin silloinen soitto- ja sävellystaito. Huonointa onkin sitten vaikeampi nimetä. Ehkä tuo "Dawn Break Behind My Eyes":n jääminen mitäänsanomattomaksi mixauksessa tekee siitä huonoimman, mutta tämäkin biisi toimii livenä paremmin, joten en jättäisi sitäkään pois. Cadacross soitti maaliskuussa keikan Stormbringer 2000 -metaltapahtumassa. Bändin miehistöstä tietääkseni ainakin Laakso ja Mathias Nygård kuuluvat myös Stormbringerin järjestelyvastaaviin, joten utelin myös tapahtuman onnitumisesta. Millaista tapahtumassa oli soittaa ja kuinka järjestelyt onnistuivat? - Yleisöä oli about neljäsataa ihmistä. Keikka ei mennyt erityisemmin hyvin, mutta kun koko bändi oli ollut pystyssä aamuseitsemästä lähtien ja auttanut järjestelyissä, joten väsymys näkyi lavalla. Tyytyväisiä ollaan, koska positiivista palautetta tuli paljon kaikesta huolimatta. Tapahtuma kokonaisuudessaankin onnistui varsin hyvin ja omillemme päästiin. Parantamisen varaa jäi homman näyttävyyteen. Seuraavasta kerrasta sen verran, että se pidetään syksyllä/alkutalvesta 2000. Bändeistä puolestaan sen verran, että neuvottelut on käynnissä rapakon toiselle puolelle, joten EI KUN PAIKALLE KAIKKI KYNNELLE KYKENEVÄT!!! Ja millaiset ovat Cadacrossin keikkanäkymät ja muut suunnitelmat tästä eteenpäin, esimerkiksi kesää ajatellen? - Kesän keikkakalenteri on vielä auki, mutta eiköhän tuokin tilanne korjaannu. Musavideo olisi tarkoitus tehdä kesällä ja loppuvuodesta olisi tarkoitus vääntää sinkku siinähän nuo tärkeimmät oli. Jos vielä nimeäisit tähän loppuun mielestäsi Suomen seksikkäimmän julkisuuden henkilön, niin voisimmekin sitten lopetella. Ja pienet perustelut olisivat tietysti paikallaan? Miksei esimerkiksi Juha Föhr täytä näitä vaatimuksia, vai täyttääkö? - Pekka Pouta Rules!!! Siinä ei paljon Föhrin länkytykset auta!!! Toisaalta Anna Eriksonin peräpeili näyttää aika sexyltä, josta löytyy kokonainen tarina, mutta hänen peräpeiliinsä palataan joskus myöhemmin. Palataan toki! Suuret kiitokset kuitenkin tässä vaiheessa sinulle ja koko bändille. Kuulemisiin.

[<- takaisin haastettelut-valikkoon]